torstai 16. syyskuuta 2010

Canth: Anna-Liisa (1895)

En muista vähään aikaan nähneeni mitään Canthin esityksiä. Sylvi Salosen "Kauppa-Lopo" tuli joitain vuosia sitten televisiosta.

     *     *     *     *     *

- 3-osainen näytelmä

I Johannes & Anna-Liisa ovat menossa kihloihin

- talon entinen renki Mikko äitinsä Hilda Husson kanssa tulevat sekottamaan kuviota
- Husso uhkaa paljastaa sen, miten Mikko lähtiessään 4 v aiemmin tukkijätkäksi oli tehnyt Anna-Liisan (15 v) raskaaksi & Anna-Liisa oli epätoivoissaan tappanut lapsen & Husso haudannut sen
- Husson ehtona on, että Anna-Liisa peruu kuulutukset & purkaa mahdollisen kihlauksen & menee naimisiin hänen poikansa Kimmon kanssa joka on töillään saanut sen verran varallisuutta että pystyy hankkimaan oman tilan
- Anna-Liisa on järkähtämätön eikä taivu uhkailun edessä

II Anna-Liisan ja Mikon kädenvääntö

- seuraavana päivänä Mikko tulee toistamiseen Anna-Liisaa tapaamaan
- tämä perustelee niin hyvin kuin suinkin miksi hän ei missään tapauksessa mene naimisiin Kimmon kanssa - kävi miten kävi & Kimmo ei usko että A-L pysyy loppuun asti taipumattomana
-- syyttää Mikkoa siitä, että jätti AL:n yksin, eikä pitänyt yhteyttä
-- oli vietellyt nuoren tytön, itse vanhempi
-- oli tehnyt AL:n onnettomaksi pysyvästi lapsen takia
- Mikko puolustelee itseään & sanoo Husson pelastaneen AL:n häpeältä & vankilalta
-- sanoo rakastavansa AL:a eikä piittaa vaikka tämä ei rakasta häntä vaan Johannesta
-- sanoo että Johanneksesta ole mihinkään, eikä AL tiedä paremmasta
- AL pyytää säälimään itseään & että Mikko ei tekisi häntä toistamiseen onnettomaksi
-- "Mitä pahaa olen sinulle tehnyt, että näin minua vainoat? Sinulla ei ole omaatuntoa vähän vähääkään, peto sinä olet, vaan et ihminen."

- Hilda Husso paljastaa karun totuuden & unohtaen oma ja Mikon osuuden apahtumiin, mutta sovittuja kihlajaisia ei peruta
-- AL:n isä Kortesuo sopii että AL meneekin kihloihin Mikon kanssa

III

- AL menee sekaisin ja istuskelee vain rannassa -- harkitsee itsensä hukuttamista & äiti Riikka valvoo mitä tyttö tekee
- vanhemmat syyttelevät toisiaan, kun eivät tienneet mitään tyttärensä tilasta & AL on kuitenkin varsinainen syntipukki ainakin miesten mielestä
- Johannes kiteyttää tilanteen hyvin: aluksi hän uskoi "hänen olevan parhaimman kaikista". Sitten äkkiä kaikki onkin päinvastoin.
- miehet sitovat AL:n salaisuuden avulla pihteihinsä & ajavat häntä naimisiin Kimmon kanssa, mutta AL haluaa vapautua syyllisyydestään
- kihlajaisissa hän paljastaa kaikelle kansalle totuuden:
-- ilmoittaa ensin ettei ole kenenkään morsian
-- kertoo sitten tehneensä suuren synnin & tappaneensa lapsensa (kukaan ei kysele kenen kanssa & milloin)
-- sanoo että vastuu on vain hänen, vanhemmat eivät tienneet asiasta (entä muut?)
-- sanoo haluavansa kärsiä rangaistuksensa, "minä ilolla lähden vankeuteen" & "vaikkapa mestattavaksi"
- rovasti hurskastelee todeten, että "ei teillä ole syytä suruun vaan iloon ja riemuun, sillä jumalan henki on tehnyt työtä tyttäressänne."
-- ollut eksyksissä & löytänyt nyt oikean tien
-- tämä on vain lihalle kuristus & hengelle voitto

Kommentteja:

- realistinen kuvaus & mutta myös esim. melodraamaa

- mielenkiintoista verrata Kantelettaren "Elinan surmaan" (III 8), jossa aatelismies tappaa vaimonsa & lapsensa ja sitten itse hukuttautuu  -.> mm. Maria Jotunin näytelmä "Klaus, Louhikon herra" (1941)
- Hilda Husson & Klaus Kurjen samankaltaisuus!

- vaatii gender- tai feminististä analyysiä
-- isä / mies päättää naisen puolesta (poikkeus: talollisen tytön tulisi tietää paikkansa)
-- talollinen / renki säätyero (ei ylityksiä esim. avio)
-- suurin mahdollinen häpeä talolliselle (paha henki tyttäreen?)
--- siveettömyys (alemman kanssa, vaikkakin tahaton, joka johtaa lapsentekoon)
--- korostuu kun tyttö vielä mallikuntalainen
--- tilanteessa mennään äärimmäisyydestä toiseen (äkkiä onkin suurin lurjus, pettää kaikki)

- ajan arvot: raiskaus vs lapsenmurha
-- pienempi paha jää toisen teon varjoon, tyttö antanut vietellä itsensä
-- miehen teko vähemmän paha, vaikka tyttö alaikäinen

- Kimmolla & AL:lla pitkäaikainen (joitain kuukausia?) suhde
-- tapasivat yöaikaan (eikö kukaan koskaan nähnyt - edes AL:n sisko, eikö jakanut tietoa siskon kanssa??)
-- harrastivat seksiä (eikö tullut AL:lle mieleen, että voisi tulla raskaaksi tms. & oli ainakin kiellettyä sekin)

- Kun selvisi että AL raskaana
-- Husso lähetti poikansa pakoon, oletti, että raskaus paljastuu jossain vaiheessa, jolloin Kimmo joka tapauksessa joutuisi lähtemään, ja joutusi ehkä käräjille tms. & aika parantaa haavat...
-- AL jäi yksin, hän synnytti lapsen metsässä yksin & hädissään tappoi lapsen ja meni sitten Husson luo joka auttoi lapsen kätkemisessä (osallistui salailuun tai jatkoi sitä vielä) & Husso näkee mahdollisuuden...

- AL suunnittelee ennen kihlajaisia itsemurhaa
-- asia nyt: vanhempien & sulhon & Hussojen tiedossa - asian salaamisesta on päätetty
-- AL päättää paljastaa kihlajaisissa salaisuuden - ja joutuu pidätetyksi (mitä sen jälkeen tapahtuu, on vaikea sanoa - esim. Hussoille myös tuomio!? AL:n armahtaminen alaikäisenä!? olennaista että itse haluaa rangaistuksen, koska tuntee tehneensä väärin -- syyntakeettomuus??)

- oliko AL:n teko kosto kaikille, koska kukaan ei puhunut hänen puolestaan (vapautui yhteisön kahleista vain joutumalla ensin vankilaan, paradoksi)
- AL:sta tuli yhteisön paha henki, joka tuotti muille häpeää

- isä Kortesuo vannoo hurskaasti Jumalan edessä syyttömyyttään & eivät ole opettaneet tällaiseen (& eivät myöskään antaneet valistusta)
- AL:a ei nähdä uhrina vaan nimenomaan pahantekijänä!
- haluavat jatkaa samaa salailua, jonka AL aloitti & mutta AL päättääkin lopettaa sen kun saa siihen kihlajaisissa tilaisuuden -- haluaa puhdistaa omantuntonsa & tulla rangaistuksi (vaikka muut syyllisiä?!)

- yrittää itsemurhaa, ja hänet 'pelastetaan' - muut hyväntekijöitä! Kimmokin haluaa vielä hänen kanssaan naimisiin! (salailu mahdollisti liiton, eikä isä tai ex-sulho ole vastaan)
- Kimmo & Husso iloitsevat voitostaan, jonka saavuttivat uhkailemalla & kiristämällä & lahjomallakin (Kimmolla nyt rahaa)
- kukaan ei kysy AL:lta mitä hän haluaa - olettavat että tämä taipuu heidän tahtoonsa, vaikka on tehnyt alusta lähtien selväksi, ettei mene Kimmolle

- lopussa AL:a rovasti ym. ylistävät hurskaasta teostaan, tunnustuksesta -- kaikkien tulisi iloita kun henki on voittanut lihan ym.

     *     *     *     *     *

- suomalaisen realismin klassikot: Aho "Rautatie" (1884) & Canth "Työmiehen vaimo" (1884)
-- avioliittodraamat "Salakari" (1887)

s. 17

- Leeni Tiirakarin artikkeli "Miten Minna Canthia luettiin?"
- "Työmiehen vaimo" (1884), "Köyhää kansaa" (1886), "Kovan onnen lapsia" (1888) ja "Kauppa-Lopo" (1889)
- vs. kristillis-idealisinen & kansallisromanttinen kirjallisuus
- epäonnistunut oikean kansam kuvaamisessa
-- syytettiin että suositteli murhia, tuhpolttoja, varkauksia ym.
--> taisteluoppaita yläluokkaa vastaan
- kirjasota snellmanilaisten kanssa

s. 20

- realismin julistaminen, sen puute romaaneissa mm. "Työmiehen vaimo"
-- ihanteellisuus

s. 21-25

- Meurmanin syytös, ettei "Köyhää kansaa" ole totta
-- puuttuu sovittava elementti; ongelmana poikkeustapausten kuvaaminen
-- dekadenssia kun kuvaa avioliittoa rikkovaa ruustinnaa "Salakarissa" ja "Papin rouvassa"
- puhui psykol romaanin puolesta
- "Sylvin" romantiikka
- keskustelut naisten oikeuksista esim. palkkatulo

s 26-7

- "Kovan onnen lapsia" - teoksen naturalismi
-- vanhoillisten piirien & Ahon tuomio
--> muutti linjaansa, "Papin perhe" (1891), "Sylvi" (1893), "Anna Liisa" (1895)

s 38

- Canthin taito käyttää erilaisia kerronnallisa tekniikoita, mm. romantiikka, melodraama

s 43, 55

- naisenmansipaatio, naisliike
-- mm. Alexandra Gripenberg, Hanna Ongeln, Gerda von Mickwitz, Ina Lange, Helena Westermarck
-- koulutuksen merkitys "Hanna" (1886), "Papin tytär"
-- dekandentit hahmot "Agnes" (1892), venäläinen nainen
-- prostituutio "Hanna" -- vilahtaa hahmo

s. 62

- etusija porvarisnaisten kuvauksella, kaupunkilaisuus
-- kritiikin kohteena yksilö & yhteiskunta; "Köyhää kansaa" vrt Ina Lange "Sämre folk"

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Hellaakoski: Jääpeili (1928)

Pyhät päät

Kansakunnan kaapin päällä
näätkös päitten riviä!
Onnellst' on olla täällä
kun ne on vain kiviä. (...)

Antero Suominen

Muurari

Ettäkö taloja? Älkäähän nyt!
Ei nykyaikana taloja tehdä.
Värjätään asunto-osakeyhtiöitä.
Ja, minä, minä teen reikiä. (...)

Pientä kokoa

Ne sanovat: sairas on aika tää.
Ja sitäpä en pane vastaan.
Mut sanoisin: Vaimo synnyttää
nyt kaikkein vaikeinta lastaan.

Muuan isä

(Isän ylistys)

Uni

(Mies miettii nuorta vaimoaan)

Vieras

(Kuten ed.)

Outo kieli

(1. lapsi)

Tyranni

(kuten ed)

Ilon pyyntö

(Lapsi & äiti)

Naurua

(Lapsen nauru)

Niin pieneksi

Niin pieneksi kasvoimme.
Äskettäin
olit vaahteran lehdellä
vierelläin

Niin väljästi mahduimme
sekunnin rakoon
kuin aika ois antaunut
onnemme jakoon.

Ei silmäni kanna
ilon laidasta laitaan.

Kuin pieniksi joskus
tulla taitaan!

Kahleet

Suksilaulu

Dolce far niente

(Typografia!

autojen / käpälät / katuja / kynsivät)

Keväinen junamatka

Trolliusten vasarat
silmiäni takovat
hoi / mies herää!
kevät tekee terää

juna juoksee jyskyttäin
halki kenttäin vihreäin
rentukoita / kulleroita
kevään kultavasaroita

valkoiessa harsossaan
tuomet tanssii syliin
pian / pian joudutaan
kukkivihin kyliin
Suvikuut

(...) juur' äsken hengittämättä
oli hetken ilma ja maa

kuka riemun kiinni saa?

Ensimmäinen tähti

Metsämajalla

Huhtikuu

Yön hurtta

Rukous

Suo Herra mulle rohkeus katsoa sieluni rumuuteen.
Sitä en voi kätkeä silmiltäsi edes valheen peitteeseen, (..)

Ylösnousemus

Hauen laulu

Kuutamo metsässä

On nähty

Ma tahdoin nähdä korkean, ja nähdä matalan.
Näin kyllin mieltä korkeaa, jos mieltä matalaakin.
Ja vieras oli katse molemmilla. (..)

     *     *     *     *

Kokoelman tunnetuin runo "Hauen laulu" on ehkä myös Aaro Hellaakosken tunnetuin runo.

Hauen laulu

Kosteasta kodostaan
nous hauki puuhun laulamaan (1,3)
kun puhki pilvien harmajain
jo himersi päivän kajo
ja järvelle heräsi nauravain
lainehitten ajo
nous hauki kuusen latvukseen
punaista käpyä (2) purrakseen
lie nähnyt kuullut haistanut
tai kävyn päästä maistanut
sen aamun kasteenkostean
loiston sanomattoman
kun aukoellen
luista suutaan
longotellen
leukaluutaan
niin villin-raskaan
se virren (3) veti
että vaikeni
linnut (3) heti
kuin vetten paino
ois tullut yli
ja yksinäisyyden
kylmä syli.
(1) Euripideksen "Bacchanantit" - näytelmä (Väinämöinen / Dionysos)
(2) Edes Hellakoski itse ei osaa sanoa, mitä tämä unessa (?) tullut symboli voisi tarkoittaa
(3) Väinämöinen - kantele hauen leukaluusta, Väinämöisen laulu & virsi (riittirunot) & linnut kuulemassa

YHTEYS KALEVALAN 41. RUNOON (Väinömöisen laulu)

Yhdesviidettä runo

Vaka vanha Väinämöinen,
laulaja iän-ikuinen,
(..)
Otti soiton sormillensa,
käänti käyrän polvillensa,
kantelen kätensä alle.
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Tulkohonpa kuulemahan,
ku ei liene ennen kuullut
iloa ikirunojen,
kajahusta kanteloisen!"
Siitä vanha Väinämöinen
alkoi soittoa somasti
hauinruotaista romua,
kalanluista kanteletta.
(..)
[asetelma kääntynyt 'Hauen laulussa', kun hauki onkin se, joka laulaa;
toisin sanoen soitin itse sekä soittaa että laulaa; ihminen vs luonto]

Helähteli hauin hammas,
kalan pursto purkaeli,
ulvosi upehen jouhet,
jouhet ratsun raikkahuivat.
Soitti vanha Väinämöinen.
Ei ollut sitä metsässä
jalan neljän juoksevata,
koivin koikkelehtavata,
ku ei tullut kuulemahan,
iloa imehtimähän.
(..)
[Analogia: 1. kaikki kuuntelivat.. Ihmiset osana luontoa?
'HL:ssa' kaikki olivat jo kuulemassa keskellä luontoa
2. 'Hauen laulussa' laulaja tavoitteli punaista käpyä.. Entä Väinämöinen?
Miksi kaikki tulivat kuuntelemaan laulua? (loitsu, magia, hääruno jopa, koska siirtyy toiseen elementtiin & androgyynisyys, transseksuaalisuus, 2-neuvoisuus, sillä kävyn siemenissä uuden elämän alku itsessään & kävyn fallisuus toisaalta)]

Siitä kuusehen kuvahti,
petäjähän pyörähytti
soitantoa kuulemahan,
iloa imehtimähän.
Tapiolan tarkka ukko,
itse Metsolan isäntä,
ja kaikki Tapion kansa,
sekä piiat jotta poiat,
kulki vuoren kukkulalle
soittoa tajuamahan.
[Väinämöinen / Tapio / Ahto ym. jumalatkin tulivat jostain johonkin
soittoa kuuleman & HL:ssa kuulivat sijoiltaan]
(..)

Mi oli ilman lintujaki,
kahen siiven sirkovia,
ne tulivat tuiskutellen,
kiiätellen kiirehtivät
kunnioa kuulemahan,
iloa imehtimähän.
[vrt 'Hauen laulu' -- vaikenivat sijoiltaan
& tulivat varta vasten kuulemaan (olivat myös hiljaa)]
(..)
Itse ilman luonnottaret,
ilman impyet ihanat,
iloa imehtelivät,
kanteloista kuuntelivat;
mikä ilman vempelellä,
taivon kaarella kajotti,
mikä pienen pilven päällä,
rusoreunalla rehotti.
[Väinämöinen käytti kanteletta &
HL:ssa hauki oli itse kantele]
(..)
Uipi hauit hangotellen,
ve'en koirat vengotellen,
lohet luo'oilta samosi,
siikaset syväntehiltä.
Säret pienet, ahvenetki,
mujehetki, muut kalatki
rinnoin ruokohon ajaikse,
rantahan rakenteleikse
virttä Väinön kuulemahan,
soittoa tajuamahan.
Ahto, aaltojen kuningas,
ve'en ukko ruohoparta,
ve'en kalvolle veäikse,
luikahaikse lumpehelle;
siinä kuunteli iloa.
Itse tuon sanoiksi virkki:
"En ole mointa ennen kuullut
sinä ilmoisna ikänä,
soitantoa Väinämöisen,
iloa ikirunojan!"
(..)
Siinä vanha Väinämöinen
soitti päivän, soitti toisen.
Ei ollut sitä urosta
eikä miestä urheata,
ollut ei miestä eikä naista
eikä kassan kantajata,
kellen ei itkuksi käynyt,
kenen syäntä ei sulannut.
Itki nuoret, itki vanhat,
itki miehet naimattomat,
itki nainehet urohot,
itki pojat puol'-ikäiset,
sekä pojat jotta neiet,
jotta pienet piikasetki,
kun oli ääni kummanlainen,
ukon soitanto suloinen.
[HL:ssa kristinuskon vaikutus (?) -- kuitenkin siirtyminen tuolle puolen tai toiseen tilaan --> ekstaattinen / kauhea / pelottava / rajat ylittävä kokemus & tässä kyse itkuvirrestä -- vaan missä tilanteessa & virsi virren takiako esim. yhteys vainajiin]
(..)

    *    *    *    *

Ehkä yhden avaimen tulkintaan antaa Vanhan Kalevalan viimeinen laulu, jossa Väinämöinen suuttuu syrjäyttämisestään - ja alkaa laulaa. - Laulamalla Väinö sai (maagisesti) aikaa veneen, jolla pääsi lähtemään pois Kalevalasta. Hän kuitenkin jättää kanteleensa seuraajalleen Marjatan pojalle. Tosin tämä kantele ei tietysti ole enää tehty hauen leukaluusta, koska se katosi Sammon ryöstön yhteydessä. Ehkä voisi ajatella, että 'Hauen laulussa' alkuperäinen kantele herää jälleen eloon. Ja nyt kantele toimii jopa ilman ihmistä, mikä tarkoittaa, että Marjatan poikakin (!) tulee tarpeettomaksi.

    *    *    *    *

Kalevala itsessään on yksi suuri häädraama rituaaleineen. Vedestä nouseva hauki on jotain hyvin primitiivistä, mutta Väinämöinenkin syntyi veden emosta. Väinämöinen jatkoi alkusynnyn jälkeistä luomistyötä, eikä hän tarvinnut Väinön poikien synnyttämiseen - ensimmäisenä kai Sampsa Pellorvoinen - muita kuin itsensä. Samalla tavalla hauki tulee vedestä ja alkaa laulaa (synnyttää taas jotain uutta?). Tilanne toki on erilainen kuin Väinämöisen (tai Marjatan pojan) aikaan. Jos 'Hauen laulua' ajattelee häälauluna, hauki itse laulaa itselleen virren, suree sitä, että joutuu itsensä kanssa naimisiin. Ja jotta hauku olisi päässyt naimisiin, se joutui lähtemään kodostaan vedestä. Kuulostaa aika absurdilta, mutta runo on absurdi - ja surrealistinen kuten monissa tulkinnoissa on todettu.

Kommentteja:

- "Hauen laulu" vuosikymmeniä sitten sai minut kiinnostumaan ensimmäistä kertaa moderneista, mitattomista runoista.
- alla olevista tulkinnoista Kupiaisen tulkinta tuli tutuksi, sillä hänen kirjansa löytyi koulun pienestä kirjakkoelmasta
- tosin runon (liiallinen) moniselitteisyys vei mielenkiinnon siitä - mielivaltaisuus
- Hellaakoski omaperäinen runoilija & geologi vs Tulenkantajat
- typografisten keinojen merkitys (alkup. teoksessa runo fraktuuralla kuten raamattu, katekismus & virsikirjat ym.)

    *    *    *    *
- surrealistisia aineksia runossa & myös realismia (Anto Leikola)

- Hellaakosken kokemusmaailma taustalla & kesän kokemukset
-- haukien kalastaminen
-- koulussa virsien laulaminen
-- kiipeily kuusissa

- ironiaa & huumoria (T. Vaaskivi)

- biografinen; itseironia & huumori (Unto Kupiainen)
-- luonto -- ikuisuus
-- hauen pyhä tehtävä, vetää virren -- saavuttamattoman saavuttaminen
-- saavuttamisen hinta -- yksinäisyys, kylmyys
-- myös mahdollisesti eroottisuus mukana -- Korkeaveisu

- uudet tulkinnat Kaisa Kantola & Pirjo Lyytikäinen
-- kielipeli  -- outo elementti laulava hauki on avain & mistä kalevalaiset maisemat
-- Väinämöinen rakentaa leukaluusta kanteleen (jonka sitten Sammon ryöstöreissulla tosin hukkaa!)
-- tulkinta jää silti avoimeksi? -- punainen käpy? seksuaalisuutta, hedelmällisyyttä vai mitä

- Hellaakoski itse: Kupiainen oikeilla jäljillä -- punainen käpy ainoa saavuttamaton kuva
-- "oli vain pakko sanoa niin" -- siis jostain alitajunnasta ajatus & aavisteli että se merkitsee jotain (!)

    *    *    *    *

s. 208-9

- viehtymys puheenonmaiseen sanontaan (kuten Lehtonen)
- esikuvana mm. kansanlaulut ja virsikirja

s. 310-312

- "Me kaksi" (1920)

- Satu Grünthalin artikkeli "Uutta ilmaisua etsimässä"
-- 'Keväinen junamatka' ohjelmanjulistus; 'trokeejyskettä', kuvat, säkeiden sisennys, perinteinen rytmi
--> aikansa modernismia
- yleisesti: rytmin, typografian kokeilut; muodonmuutoksia
-- perinteisen ja modernin rajankäyntiä; perinteistä & vapaamittaista runoa
- 'Hauen laulu'
-- alkaa trokeisena, 4-istuisena
-- käyttää hyväkseen trokee-daktyyliä & jambi-anapestiä
-- loppusoinnut, vanhaa symboliikkaa
- kaksi kuvarunoa
-- 'Dolce far niente', 'Sade'; moderneja kuvia
--> teemoja mm. rakkaus, erotiikka esim. 'Suksilaulu'

Leino: Helkavirsiä I (1903)

  Ensimmäinen sarja
  1.     Ihalempi
  2.     Tuuri
  3.     Mantsin laulu
  4.     Orjan poika
  5.     Kimmon kosto
  6.     Kaleva
  7.     Sininen risti
  8.     Ylermi
  9.     Räikkö räähkä
  10.     Tyyrin tytti
  11.     Luojan leipä
  12.     Oterma ja Katerma
  13.     Kouta
  14.     Merenkylpijä-neidot
  15.     Impi ja pajarin poika
  16.     Pyhä Yrjänä
  17.     Tumma
    1. Ihalempi

Tyttö lähti kotoaan paimeneen, mutta ei palannut takaisin.
Veli, isä ja äiti vuorotellen lähtivät etsimään tyttöä ja kyselivät Hiisiltä missä tyttö on.
Lopulta turvautuvat Ukkoon, joka myös kyselee tyttöä, sammutti Hiiden virvat.
Ukko löysi tytön suolta ja alkoi kysellä: 1) miksi poskesi palavat, 2) miksi silmäsä vesissä,
3) miksi povesi polttelevi. Vastaukset miellyttivät Ukko, jumalaa.
Tyttö oli tullut (neitseellisesti? viattomasti?) raskaaksi.
Ukko nosti tytön ylimmäisen pilven päälle (versio Marjatan tarinasta?)

    2. Tuuri

Jumalat ovat Tuurin, ihmisen vieraana tuvassa.
Kaataa olutta, pelkää vain kuolemaa.
Tupaan saapuu kuurapartainen mies, ja Tuurin kasvot kalpenevat.
Kuolema tervehtii itseään kun isäntä ei tervehdi.
Tarjoaa Kuolemallekin olutta, mutta tämä kieltäytyy.
Tuuri alkaa valittaa, sanoo, ettei halua erota vaimostaan - ja pyytää lisäaikaa.
Kuolema hymyilee Tuurille & jumalille - ja lähti tuvasta.
Tuuri ja jumalat jatkavat juhliaan aamuun asti.
Yritti herättää vaimonsa, ei herännyt & lopulta päätti itsekin nukkua päivän.
Muistaa äkkiä, että oli hänellä poikakin, mutta Tuoni kertoo pojan kuolleen aikoja sitten.
Tieto saa Tuurin mielen synkäksi, hän katuu juhliaan jumalien kanssa.
Ei pitäisi ihmisten astua jumalien pöytään vaan tyytyä osaansa.

    3. Mantsin laulu

Mies surkuttelee itseään, kun on menettänyt tyttönsä.
Kyselee itseltään, mitä tytölle oikein tapahtui.
Simo Hurtta kohteli tyttöä pahoin.
Mutta miehessä ei ole miestä vastukseksi Simo Hurtalle.
Väittää olevansa vanha ja vaivainen.
Toteaa ettei ole Karjalassa miestä, joka Hurtan taltuttaisi.
Miettii missä miehet ovat - sotako sorti, rutto vei, maa upotti.
Väittää että koko Ilomantsista on ilo kadonnut.
Naiset laulavat virsiänsä pirteissään, lapset itkevät.
Ilmeisesti sota on vienyt miehet.

    4. Orjan poika

Hämäläiset lähtivät perinteiselle ryöstö- /verotusretkelleen Lappiin.
Mukanaan porukan johtaja Pirkka toi itselleen orjapiian, jonka sai raskaaksi.
Piika synnytti pojan ja alkoi kasvattaa lasta omien oppiensa mukaan, ja kun Pirkka sai tietää tästä tappoi hänen naisen.
Poika kasvatettiin hämäläisten hoidossa.
Kun seuraava ryöstöretki koitti, pojasta oli tullut jo mies - ja hänet otettiin reissulle mukaan.
Pirkka ei kuitenkaan täysin luottanut poikaan vaan Lappiin tultaessa hänet sidottiin puuhun.
Lähdettäessä takaisin poika irrotettiin, mutta hän purki Pirkkaan katkeruutensa - ja hänet ammuttiin jousella kuoliaaksi.

    5. Kimmon kosto

Muukalainen raiskaa Kimmon tyttären, ja Kimmo lähtee miehen perään porolla yön selkään.
Kimmo uhoaa kostoa ja päättää tappaa miehen, kun hänet tavoittaa.
Aikansa seurattuaan muukalaisen jälkiä hän saakin miehen kiinni. Hänen pulkkansa on kaatunut nurin.
Kimmo ei kuitenkaan voi tässä tilanteessa tappaa miestä vaan tapojen mukaan häntä tulee auttaa.
Miehet lähtevät perätyksin, Kimmo edellä kohti kylää. Kimmo kuljettaa miehen kosken partaalle.
Kimmo kehottaa miestä menemään ensin virran yli, ja miehen lähdettyä tyrkkää tämän koskeen.
Hänelle tulee huono omatunto miehen puolesta, ja hän kauhistuu tekoaan, mutta aamulla on enää auringon kimallus.

    6. Kaleva

Kuningas Kaleva on kosiomatkalla Vuoren morsianta kosimassa, mutta morsian yllättäen vangitseekin kosiansa.
Valtakunnassa aletaan miettiä missä Kaleva viipuu. Pyhä Pietari pyytää Jeesukselta apua. Mies on ollut jo viikon matkassa.
Jeesus ottaa sauvansa ja kopauttaa kolme kertaa Hiiden kallioon, mikä herättää vangittuna olevan kuninkaan.
Vuoren morsian sanoo kuninkaalle, että tämä kuuli vain omiaan.
Kuningas ei enää kolmatta kertaa usko morsianta vaan sanaa herransa tulleen hakemaan häntä.
Jeesus kysyy kuninkaalta, miten hän aikoo syntinsä sovittaa, kun oli Vuoren morsianta lähtenyt itselleen hakemaan.
Kaleva sanoo lähtevänsä pyhälle maalle vaellukselle

    7. Sininen risti

Paimentyttö Katri näki outoja näkyjä ja ennenunia, ja kertoi niistä muillekin.
Sitten näki näyn verisestä sodasta, mistä ei kertonut muille, mutta kävi ripittäytymässä.
Näyn ohjaamana menee luostariin, mutta luostarin vahtikoirat eivät olleet milläänsäkään.
Kyselivät Katrilta kaikenlaista, mutta lähettivät hänet sitten matkoihinsa, mutta antoivat maallikon turvaksi.
Mies kuitenkin kävi tyttöön käsiksi, jolloin Herra kuuli Katrin avunpyynnön ja muutti immen siniseksi ristinpuuksi.
Kansa kertoi kauan tytöstä ja sinisestä rististä, ja miehestä joka rakensi paikalle kappelin matkamiehiä varten.

    8. Ylermi

Isäntämies Ylermi uhmaa toistuvasti kirkon valtaa olemalla katumatta jotain tekoaan.
Kirkon puinen Neitsyt vastaavasti toistuvasti rankaisee mitä julmimmalla tavalla Ylermiä tämän jumalattomuudesta.
Ensin Neitsyt polttaa Ylermin tuvan, sitten tappaa vaimon, tekee pojasta hullun (jonka joutuu tappamaan).
Ylermi ei kuitenkaan taipunut vaan otti uuden vaimon ja teki uuden pojan.
Ääni sanoo lopulta että Ylermi katuu kuoleman jälkeen tekojaan. Ylermi ei taipunut.
Merkkinä taipumattomuuden (voitosta) jäi Ylermin kinnas kiinni kiveen (käden kanssa).

    9. Räikkö räähkä

Räikkö Räähkä törmää viholliseen ja onnistuu säilyttämään henkensä vain neuvomalla vihollisen kyläänsä.
Vihollinen polttaa kylän ja surmaa kansaa, mutta jättää Räähkän pirtin koskematta.
Ihmiset alkavat ihmetellä mistä moinen. epäilevät selvästikin Räähkää. Tämä ei välitä tilanteesta.
Sitten vain sanoo miehelle suoraan, mitä tämä on tehnyt. Räähkö kieltää että on tehnyt mitään.
Vaimo sanoo, että on todistajia, ja Räähkä joutuu myöntymään & pyytää vaimolta anteeksi.
Vaimo rukoilee miehen puolesta, ja Räähkä lähtee kodistaan - ja menee metsään.

    10. Tyyrin tytti

Pappilan köyhä paimen, Tyyrin tyttö menee käymään messussa, missä muut häntä pilkkaavat vaatteista.
Tyttö tekee itselleen vaivalla uudet vaatteet, mutta joutuu uudelleen pilkan kohteeksi.
Myöskään pojat eivät ole Tyyrin tytöstä kiinnostuneita, mikä saa hänet itkemään kurjuuttaan.
Sitten hän kohtaa karjatiellä Jeesuksen, joka kyselee mitä tyttö itkee. Tyttö kertoo syyn.
Jeesus antaa tytölle kukan, niin kuin pojat antoivat muille tytöille kukkia.
Tyyrin tyttö on tyytyväinen suureen sulhoonsa, eikä häntä harmita vaikkei päässyt kisaamaan maallisista uroista. Ei itkenyt enää vaan oli riemuinen kukastaan.

    11. Luojan leipä

Jeesus, Karjalan jumala, oli paimenena Ruotuksen talossa (kuten Kullervo).
Emäntä panee paimenen konttiin evästä, jotka ovat pilaantuneita.
Kontin Jeesukselle tuo Ruotuksen tytär Kultaruusu, ja ilman syytä alkaa itkeä.
Paimen kysyy syytä, mutta ei tyttärellä oikein mitään syytä.
Alkavat syödä, ja yllättäen ruoka onkin ihan kelvollista, mitä tyttö ihmettelee.
Jeesus hymähtelee, ja kiittää luojaansa. joka paranteli antimia taivaan sinen alla.
Tyttö läksi kotia eikä enää turhaan tihrutellut.

    12. Oterma ja Katerma

Olipa kerran kaksi miestä ja molemmilla nuoret naiset.
Oterma ontuu ja on ruma, Katerma on komea ja kaunis.
Lemmon lintu varoittelee miehiä verisestä yhteenotosta, mutta veljet eivät siitä piittaa.
Oterman vaimo on verevä, Katerman kapea. (Katerma vanhemman veljen Oterman vaimon perään).
Tekivät töitä yhdessä.
Oterman nuorikko viettelee Katermaa, kehottaa tappavaan veljensä, jotta saisivat toisensa.
Mutta Katerman nainen  on saanut vihiä asiasta, ja kertoo siitä Otermalle.
Katerma lähtee yöllä sängystä veljensä vaimon perään. Pitävät pihalla neuvoa.
Suunnittelevat veneellä karkumatkaa. Katerman vaimo kuuli keskustelun, kertoi Otermalle.
Oterma sanoi, että ei sillä veneellä mihinkään pääse. Rikki on.
Lähtevät nopeasti liikkeelle, mutta vesi alkaa tulvia paattiin.
Oterma ottaa rannalla jousen, ja ampuu veljensä ja vaimonsa veteen.
    13. Kouta

Kouta on suurin Lapin tietäjistä, tunnettu ja pelätty. Lähtee vaeltamaan.
Saapuu maahisen majalle tietoja hakemaan. Maahinen kyselee Koutalta onko hän tietojen arvoinen.
Mannun vanhin antaa ohjeet minne mennä, jotta Kouta saisi kaiken haluamansa tiedon.
Kouta lähteekin liikkeelle. Tulee Ajattaren luo, joka oli jo odottanut.
Kouta käy Tuonen puolella ja tulee tietoineen takaisin.

    14. Merenkylpijä-neidot

Hiiden neidet ovat kylpemässä meressä, kun Lippo linnistaja saapuu hänkin rantaan.
Ihastuu neidoista kauneimpaan, ja ottaa rannalta tämän siivet.
Neidot nousevat aamun koittaessa vedestä ja yksi neidoista ei löydäkään siipiään ja alkaa itkeä.
Lippo tulee ja sanoo antavansa siivet, jos tyttö suutelee häntä. Tyttö varoittaa, että silloin käy huonosti, mutta Lippo ei välitä (eikä usko tyttöä).
Lopulta tyttö lupaa antaa suuta ja siipensä. Lippo kysyy vielä milloin tyttö on hänen omansa.
Ja Lipolle käy auringonnoustua huonosta. Hän kuolee rannalle ja neito lehahtaa lentoon.

    15. Impi ja pajarin poika

Impi laulaa surullista virttä lähteellä. Lähteelle saapuu myös pajarin poika hevostaan juottamaan. Flirttailee tytölle. Tyttö ei mene halpaan. Sanoo menevänsä pojalle, kun suru sydämestä häviää.
Tyttö sanoo haluavansa sinisen ristin, minkä poika hänelle antaa.
Eivät kohdanneet toisiaan pitkään aikaa. Poika niitti mainetta sodissa ym.
Aikanaan tyttö meni miehelle, josta ei niin välittänyt. Pajarin poikaa kaipasi.
Samoin pajarin poika tyttöä. Mutta ryhtyi munkiksi sotien kauheuksien takia.
    16. Pyhä Yrjänä

Pyhä Yrjänä kuulee nuoren naisen huutavan Turjan tunturin takana ja menee katsomaan.
Kun Yrjänä saapuu hevosella paikalle, tyttö on jo viety jonnekin. Yrjänä lähtee perään.
Vannoi itselleen pelastavansa nuoren neidon, kautta jumalan. Kulki Ruijaan asti meren rannalle.
Kyselee neitoa. Rannalla oleva eukko varoittaa Yrjänää, kehottaa palaamaan takaisin.
Yrjänä uhmaa Syöjätärtä ja käy kimppuun miekka koholla.
Eukko kertoo tytön olevan Vesihiiden vuoteella - nauravana. Pyhä Yrjänä ei usko sellaista kastetusta tytöstä.
Iski naista miekalla, ja kulki pitkin polkua hiiden luo ja löysi tytön.
Kun Yrjänä löysi naurusuisen tytön, tappoi hän tytönkin.

    17. Tumma

Äiti panee 'syntymässä säikähtäneen' lapsensa paimeneen.
Tulee paimenesta kauhuissaan sanoo nähneensä Hiisiä ja Maahisia ym.
Sitten äiti kokeilee kalastusta, mutta ei siitäkään tule mitään.
Sitten kokeillaan kaskeamista (palon teko?).
Suku alkoi saada pojasta tarpeekseen. Surmatako pitäisi?
Poika ehdottaa äidilleen pakoa Kalman karhikkoihin, Tuonelan pihoille.
Äiti itkee, mutta päästää poikansa lähtemään.
Haudassa oleva taatto havahtuu tulokasta. Kysyy miksi itkee.
Kertoo taatolle, ettei hänestä ollit mihinkään. Pyytää taattoa ottamaan Kalman kartanoihin.
Ei ottanut Taatto tuonelaan vaan palasi poika metsästä tuttuun tupaan.
Mutta ei pelännytkään enää mitään ja saattoi tehdä kaikkea mitä ei ennen voinut.

Kommentteja:

- kirjoitettu kalevala-mittaan & tiivistää kerrontaa (verrattuna Kalevalaan ym.), muuntelee rytmiä
- Leino luo omia vertauksia & myyttejä
- legendoja & balladeja
- kuvitellun menneisyyden kuvaaminen

     *     *     *     *     *

s 23, 29

- Leino näki symbolistit yhdeksi dekadenttien ryhmäksi, toisin kuin esim. Canth

- karelianismi alkoi Leinon näytelmärunosta "Tuonelan joutsen" (1898)

- 1890-luvulla voimistui poliittinen runous: "Ajan aallot" (1899) -- esim. runoja symbolisesti tärkeistä rakennuksista Helsingissä

- puusymboliikka: Leino "Tarina suuresta tammesta" (1896)  vs. Arvid Mörne "Solbärgning" -- käkkäräinen mänty, joita saaristossa

s 87-91

- Päivälehden piiri & tilat (Ahot, Järnefelt, Leinot, Erkko) --> EL 1899 joukkoom
- Päivä - viikkolehti (L. Onerva, Kallas, Lehtonen)
- oli myös Talvion salongissa jonkin aikaa

- El & V.A. Koskenniemi johtavia hahmoja

s 105

- sd:t arvostelivat Leinoa mm. torpparikysymyksen suhteen pinnallisuudesta

s 115-117

- "Tarina suuresta tammesta" (1896) allegoria Suomen kansan myyttisestä menneisyydestä ja suuruudesta
- Ruotista tuotu kristinusko lamautti suomalaiset
- myös "Alla kasvon kaikkivallan" (1917), "Karjalan kuningas" (1917)
- "Helkavirret" (1903, 1916) -- riunoilijan sisäisten tuntojen tulkki

s 124-5

- 1890-luvulla jo epäilyjä kehityksen suunnasta 'Päivän poika' (1899)
-- kansa ei olekaan hiljainen ja sivistynyt, ja sivistyneistössäkin on arveluttavia piirteitä
--> proosa "Tuomas Vitikka" (1906), "Jaana Rönty" (1907), "Olli Suurpää" (1908)
* kansallisen herätyksen perintö, mihin on tultu  -- epäily
* Suurpää edustaa sivistyneistöä -- aatteet kuolleet
- ironia keinona

s 131

- "Jaana Rönty" -- sosialismin kritiikki
-- tuhoavat, alkukantaiset voivat kansassa & sivistyneistössä
--> suomalaisen kulttuurin ohuus ja nuoruus
-- suurlakon kuvaaminen naturalistisesti, rappion merkit
--> alkuperäisin aate on kansallisuusaate, josta luopuminen degeneraatiota vs vieraat traditiot (ismit?)

s 140-141

- "Tuonelan joutsen" (1898) -- monitulkintaisuus, myytit
-- Lemminkäinen ampumassa Tuonelan joutsenta; yön ja kuoleman kautta tapahtuva etsintä
-- laulu, salaisuus esiin vain kärsimyksellä, kuolemalla
-- symbolinen sankari yrittää mahdottomia
myös "Sota valosta" (1900) -- kääntyminen kuoleman voimien puoleen
-- myyttisten sankarien matka omaan sisäisyyteen
-- hyvän ja pahan vastakkaisuus dekadenssissa purkautuu
--> päästäkseen ylös on mentävä ensin alas...

s 154-5

- Ylermi - yli-ihmisajattelu tms. "Helkavirret" (1903)
-- ei anna kirkon miesten lannistaa itseään -- kapinointi
-- "Tuomas Vitikka" & "Jaana Rönty" -- anarkismi

s 165-6, 169-170

- Orja-sarja (1910-luku) -- perinnöllisyyden suuri vaikutus
-- vietit, vaistot
- kiinnostus rikolliseen käyttäytymiseen
- darwinismi; nousukkuus
-- sarkastinen kuvaus "Pankkiherrat" (1914)

Sillanpää: Nuorena nukkunut

Olen kuluvan syksyn aikana nähnyt "Silja - nuorena nukkunut" - elokuvan. Sitä ennen olin jo lukaissut kirjan läpi. (Nyt on 16.12.2010.)

Elokuva jäi jotenkin voimakkaasti alitajuntaani, mikä ei ole ihan tavallista. Toki Sillanpään kirjakin oli vaikuttava, mutta myös pitkäveteinen. Vielä parin päivän päästä loikoillessani illalla sängyssä, elokuva alkoi pyöriä läpi mielessäni. Outo tunne. Nyt elokuva on haihtunut mielestäni, mutta ajatellessani sitä mieleeni tulee kaoottinen kooste sen eri tilanteista.

Ehkä kirjan lähtökohta on jo jollain tavoin koskettava. Shokeeraava. Suvun sammuminen. Ikään kuin pienimuotoinen sukupuutto. Joidenkin geenien lopullinen häviäminen. Asia mitä harvemmin ajattelee aikana jolloin maapallon väestö kasvaa loputtomasti. Sillanpään aikaan puolestaan Suomi oli kehitysmaa, jossa väestö kasvoi voimakkaasti. Silti suvut myös sammuivat...

Salmeluksen suku sattui osittain sattumalta ilman mitään mystiikkaa, vaivihkaa. Asiat vain menivät sillä tavoin, solmuun. Jotain sosiodarwinistista tässä on, mutta ihminenhän oli laji siinä kuin muutkin. Jonkinlaista valintaa tapahtuu koko ajan. Kuka menee - tai joutuu - kenenkin kanssa naimisiin ... ja sänkyyn.

     *     *     *     *     *

Nuorena nukkunut sai hyvän vastaanoton myös Ruotsissa. Vaikutti siihen, että Sillanpää sai v. 1939 Nobelin palkinnon. (Suomen kirjallisuushistoria, 1999)

    *    *    *    *    *    *

Kirjassa kaksi osaa

I Isä - s. 10 - 153
II Tytär - s. 154 -

    *    *    *    *    *    *
Henkilöt

I Isä - s. 10 - 153

Kustaa Salmelus - isä
vanha isäntä Vihtori - Kustaan isä, kuolee varhain
Martta - Kustaan täti

Hilma - äiti, keittiötyttö
Tilta Plihtari - Hilman äiti
Vihtori Plihtari - Hilman veli

Silja Salmelus - tytär

Roimalan äijä - mahtimies

Mikkolan isäntä - Siljan holhoojaksi

II Tytär - s. 154 -

Nukarin talo - Silja piiaksi
Väinö - talon pehtoori
Ville - isännän veli (?) palannut Amerikasta

Oskari Tonttila - 1. poikaystävä
Miina - Oskarin äiti
Jussi - Oskarin isä

Siiverin talo - 2. piikomispaikka
Manta - 2. piika, vuodekaveri
Sanni - 3. piika
Viljo - renki

Rantasen, Selma - Siljan ystävä, kristuksen morsian

Rantoon professori
Laura - professorin tytär
Silja - sisäpalvelijaksi

Sofia Kulmala - naapuri joka auttelee
Laini - tyttö

Rauhala - 2. naapuri
Armas - nuorimies, johon Silja ihastuu

Kierikan talo - 3. palveluspaikka
Hermanni - talonisäntä, punainen
Aapo - renki

- valkoiset upseerit
komppanianpäällikkö
(Armas?)

- punaiset
esikunnan päämies Rinne
Ville Teliniemi

     *     *     *     *     *

Nuorena nukkunut kertoo Salmeluksen suvun viimeisen vesan Siljan (ristimäninmeltään Cecilia) tarinan.

Suvun tragediaksi muodostuu kaksi seikkaa. Siljan isä Kustaa rakastuu piikaansa Hilmaan, tekee tämän raskaaksi ja menee hänen kanssaan naimisiin. Samoihin aikoihin Kustaan isä kuolee, ja Kustaa ja Hilma jäävät kaksistaan hoitamaan sukutilaa palkoollisineen. Hilma ja Kustaa saavat yhteensä kolme lasta, joista kaksi kuolee. Vain Silja jää eloon. Lopulta Kustaa jää kaksin Siljan kanssa, kun Hilmakin kuolee ilmeisesti synnytysten aiheuttamiin ym. rasituksiin.

Hilman sukulaiset Plihtarit lypsävät Kustaalta varoja niin, että hänellä itsensä täytyy lopulta lainata varoja varakkaalta talolliselta Roimalalta. Talonhoito alkaa menneä retuperälle, ja Kustaan uskottavuus isäntänä palkoollisten silmissä laski jo hänen mentyään naimisiin Hilman kanssa. Lopulta Kustaa ei enää pysty maksamaan edes lainojen korkoja Roimalalle, ja talo menee huutokaupattavaksi.

Kustaa ja Silja muuttavat naapuripitäjään, josta Kustaa vuokraa tai ostaa mökin, jossa Silja varttuu rippikouluikään. Hieman ennen Siljan ripillepääsyä Kustaa sairastuu ja kuolee - ja Silja jää yksin. Naapurista, Mikkolan isännästä tulee hänen holhoojansa, kun sukulaisia ei ole.

     *     *     *     *     *

Siljan ensimmäinen piikomispaikka on Nukarin tila. Piikana ollessaan hän tutustuu kylän poikaan Oskari Tonttilaan, jonka kanssa hän alkaa seurustella. Siljan elämän Nukarilla romuttaa isännän veli Ville, joka tulee Amerikasta käymään. Isännän poissaollessa Ville yöllä raiskaa Siljaa. Emäntä ja pehtoori Väinö eivät auta Siljaa, vaikka tietävät mitä talossa oli tapahtumassa. Jonkin ajan päästä Silja vaihtaa taloa, kun Oskarikin hänet tapauksen takia hylkää.

Seuraavaksi Silja pääsee suureen Siiverin taloon, jossa on muitakin piikoja, Manta ja Sanni. Lisäksi hän saa kylältä ystäväkseen Rantasen Selman, joka on uskovainen. Sisällissota lähestyy ja vuoden 1917 alussa isäntä sanoo palkoollisensa irti, jolloin Siljakin joutuu tien päälle ja hakemaan uutta palveluspaikkaa.
     *     *     *     *     *

Kyläkaupassa hän kuulee sattumalta, että Rantoon professori on etsimässä sisäpalvelijaa. Kauppias soittaa Rantooseen - ja asia on sillä selvä. Saaressa hän tutustuu säätyläisten elämään, ja rakastuukin yhteen sellaiseen eli Rauhalan Armakseen. Heillä on yhden kesän kestänyt romanssi, mutta Armas jättää Siljan vähin äänin, mikä sairastuttaa Siljan niin, että hän on kuolla luultavasti keuhkokuumeeseen.
     *     *     *     *     *

Rantoon jälkeen Silja löytää viimeiseksi jääneeksi piikomispaikakseen Kierikan talon, jonka isäntä sisällissodassa on hiljaa punaisten puolella. Kylä on punaisten hallussa. Eräänä yönä taloon tulee kaksi valkoista sotilasta, joita Hermanni-isäntä kuitenkin päättää auttaa. Silja käy näyttämässä heille tietä, mikä johtaa siihen, että Hermannin ja varsinkin Silja joutuvat kuulusteluihin punaisten esikuntaan. Silja kuitenkin vapautetaan. Paluumatkalla punainen sotilas yrittää raiskata hänet, mutta toinen punainen Teliniemen Ville pelastaa hänet.

Sodan edetessä valkoiset pääsevät niskan päälle ja valtaavat punaisten esikunnan. Tällöin aletaan selvitellä myös kyläläisen tekemisiä. Silja pidätetään jälleen epäiltynä nyt siitä, että hän on johtanut valkoisia sotilaita harhaan ja aiheuttanut heidän kuolemansa. Toinen hänen opastamistaan valkoisista kuitenkin sattuu paikalle ennen kuin Siljalle ehditään tehdä mitään. Hän pelastuu. Luottaessaan valkoisiin hän erehdyksessä vielä ilmiantaa Telirannan, joka julmasti lupauksista huolimatta teloitetaan.

Kierikkaan palattuaan Silja sairastuu luultavasti keuhkotautiin, joka vähitellen pahenee siten, että juhannuksen jälkeen Silja pääsee sairastamaan talon vanhaan saunakammariin, jonne hän myös lopulta sitten kuolee vain 22-vuotiaana.

     *     *     *     *     *

SILLANPÄÄ / Suomen kirjallisuushistoria II

s. 172

- novellikokoelma "Ihmislapsia elämänsaatossa" (1916)
-- nousukkuuden ongelmat
-- suomalainen yhteiskunta menneisyyden ja nykyisyyden välisessä tilassa
--> siirtyminen maalta kaupunkiin: maaseudun ylioppilaat flanööri-/säätyläispiireihin
--> eivät löydä itseään, kaipuu takaisin
- 'Kodin helmassa' -novelli
-- vieraantuneen elämän kuvausta minä-muodossa
-- Werneri Hakala tyypillinen nousukas, ei hallitse sosiaalista koodia; ulkomuoto, käytös, pukeutuminen; eleet, ilmeet, puhetapa; pienet asiat sosiaalisessa pelissä
--> häpeä, naurunalaiseksi joutuminen

s. 189

- Sillanpään esikoisteos "Elämä ja aurinko" (1916)
-- maailman epävarmuuden lisääntyminen, moderni

s. 236 - 237

Lasse Koskela: "Punakapinan psykohistoria" -artikkeli

- "Hurskas kurjuus" (1919)
-- kansallisuusideologia ironisessa valossa
--> tietoisuus kansallisuuden merkityksestä, kun puun hinnan nousun kautta; Tuorilan isäntä
--> rikastuminen & mukaan kansalliseen toimintaan pitäjässä
--> järjesti säätyläisille kutsuja
--> myytti suuresta menneisyydestä -> todisteena kansanrunous

-- päähenkilö Juha Toivola
--> ahkera, harras, vähään tyytyväinen kansa? (Topelius, Runeberg) => ei kukaan
--> innostuu ensin uskonnosta, sitten sosialismista
--> Toivolan maailman paikallisuus, sodan ajankin; vasta valkoisten tultua, saivat tietää olevansa kapinassa
--> homososiaaliset yhteisöt, hierarkia, kaikkivoipaisuuden tunne
--> Toivolan Juhan tajunnan kautta sota vs Ilmari Kianto

s. 278

- "Hiltu ja Ragnar" (1923) -novelli
-- päähenkilö herraskaisen lehtorskan poika Ragnar Palmerus
-- vikittelee uutta piikaa Hiltua; opastaa maalaisylioppilas Murtomäki
--> epäonnistuu, Hiltu tekee itsemurhan, kun säikähtää kuukautisten alkamista

s. 319

- "Miehen tie" (1932); Nyrki Tapiovaaran elokuva v. 1939
-- huoli miesten naisistumisesta!? huom! 1930-luvun liikkeet
- Ahrolan Paavo & Vormiston Alma, joka nostaa Paavon mieskuntoa

s. 320

- "Ihmiset suviyössä" (1934)
-- homoseksuaalinen Nokia tukkijätkänä riitantaaa ja tappaa Mettälän Jukan

s. 323

- V.A. Koskenniemen kulttuuripolitiikka 1930-luvulla
-- piti F.E. Sillanpäätä isänmaan petturina
-- esittää kansan viettiensä ja vaistojensa varassa elävänä kapinallisena joukkona
-- perää isänmaallista ryhtiä ja kuria

Haanpää: Taivalvaaran näyttelijä

Kirja jakaantuu viiteen (5) Vihkoon. 148 s.

     *     *     *     *     *

Päähenkilö: Arvo Lehikoinen

Roolit: saarnamies, metsänhoitaja, huijari, opettajattaren rakastajatar, Amerikasta palannut aviomes, Aunuksen retkeltä palannut kuollut poika

     *     *     *     *     *

I VIHKO

- koulu: kaverina Kaaleppi, Iso-Heikkilän huutolaispoika
-- Kaaleppi teki kotona töitä, ei aikaa lukea, eikä siten pärjännyt
-- Arvolla ei ollut paljon velvollisuuksia, eli varsin vapaasti
-- Arvo piti lukemisesta, kuva-Raamattu

- koti joen toisella puolen, asui siksi Henrik-enon luona
-- oli seuroissa enon kotona, myös eno luki postilloja
--> huomaa pystyvänsä vaikuttamaan muihin kertoessaan nähneensä näkyjä
--> hurskaus & uskonnollisuus kannatti, arvostus & lopulta kyllästyi
- kävi enon kanssa myös kaupungissa
-- lähti omille teilleen, eksyi teatteriin, johon ihastui

- sitten tuli rippikouluikään, mitä pitäisi elämässä tehdä?
-- oli vuoroin kotona ja enon luona, teki työtä mutta se ei miellyttänyt
-- seurusteli enon piikatytön kanssa
-- luki kaikenlaisia kirjoja
--> käänne kun eno kosii nuorta piikatyttöä
--> Arvo lähtee omille teilleen

II VIHKO

- kiersi aluksi maata kulkurina talosta toiseen
-- teki välillä töitä, sitten taas lähti
-- joskus oli kirkonkylien majataloissa
--> työtä, syömistä, nukkumista & ei ystävystynyt

- saarnaaja & saarnaajan apulainen
-- kiersi mukana saarnaamassa
-- sai yösijan & ruokaa taloissa
--> erityisesti naiset pitivät; herätyksiä, kääntymyksiä
--> yllätettiin lemmenleikistä kääntyneen tytön kanssa, lopetti
- oli rahaa, ei tarvinnut heti tehdä töitä

- kirkonkylän kuppilassa tapasi miehen, Ville KAri & Säpin kaveri
-- Amerikasta palannut Lauri Säppi, jonka puoliso Mari
-- vaimo epäili, mutta oli miestä vaille; lapset vastaan samoin suku
-- opettaja kehui miestä loistavaksi näyttelijäksi
-- käräyttivät, ja joutui taas tienpäälle
--> oli muka vammautunut kaivosonnettomuudessa Amerikassa
--> Anna-Mari antoi rahaa mukaan

III VIHKO

- päätti ryhtyä herrasmieheksi, kävi teattereissa, asui hotellissa kunnes rahat loppuivat
-- keksi nimekseen Torniainen "Hän vain eli. Oli kuin juokseva vesi."

- kulkiessan tienpäällä keksi ryhtyä metsäherraksi, metsänhoitajaksi
-- meni suureen Punkan taloon, rautatieaseman lähellä
--> oli viikkoja talossa ennen kuin sattumalta selvisi ettei hän mitään tutkimuksia tehnyt

IV VIHKO

- jälleen etsi ihmistä joka olisi ollut
- kartteli yksitoikkoista työtä esim. tehtaassa
- törmäsi taloon, kansakouluun metsässä - opettajatar Tyyne Kolu
-- yksinäinen nainen; ryhtyi sulhasmieheksi
-- kehotti Tyynekin ryhtymään näyttelijäksi

V VIHKO

- matkusti junalla ja kuulu kahden miehen keskustelun
-- Kankaan Ossi oli kadonnut soteretkellä Aunuksessa
-- kysyi miehiltä tietä Kankaan taloon
-- jopa morsian hyväksyi Lehikoisen & teki myöhemmin lapsen
--> saivat vihdoin kiinni huijarina; pidätettiin

- 'vanhemmat' pitivät vielä poikanaan, isäntä kävi katsomassa putkassa


     *     *     *     *     *

SUOMEN KIRJALLISUUSHISTORIA II

s. 213
- Nuori Voima -lehti 1910 - luvun lopulla
-- myös Haanpää; Toivo Pekkanen, Mika Waltari, Olavi Paavolainen
--> Tulenkantajat v. 24; v. 32 Erkki Vala

- työväenkirjallisuus; Palmgren "Kapinalliset kynät"
-- mm. Haanpää, Toivo Pekkanen, Katri Vala, Arvo Turtiainen, Jarno Pennanen, Viljo Kajava
--> kirjallisuuden tason nostaminen

-kirjailijaryhmä Kiila v.35
-- Kirjallisuuslehti; Työväen näyttämö; Haanpää, Vala; Iiris Uurto, Tyyne Maija Salminen ym.; Tapiovaarat

- 30-luvulla sakkoja pulamiesnovelleista, 30-luvun Tulenkantajat
-- kustantajien boikotissa mm. "Noitaympyrä" 1931
-- kirjasotaa: "Kenttä ja kasarmi" 1928 & Wuolijoen "Laki ja järjestys" 1933
--> porvarilllisten piirien reagointi symboliikkaan!! (s. 257)
--> ei myöskään palkintoja työväenkirjallisuudelle

- "Maantietä pitkin" 1925 -esikoisnovellit -- tukkijätkänä; oli menestys
-- luonnon kiertokulku, ihmisen halu rakentaa
-- sukukronikka "Kolmen Töräpään tarina" 1927 -- köyhtyminen
-- "Kenttä ja kasarmi" 1928 -- Haanpää vs Paavolainen, Waltari

- sotien välinen aika
-- ajan henki, kuriin alustiminen vs "Kenttä ja kasarmi" 1928; "Vääpeli sadon tapaus" 1935
--> ei kyse kasvatuksesta..., totalitarismin kritiikkiä
-- "Isännät ja isäntien varjot" 1935 -- talonpoikainen elämäntapa muuttuu, rahatalous
--> isänmaallisuus, kiihko, viha

-Juhani Niemi "Kapitalismin noidankehä" (s. 337-8)
-- länsimaisen yhteiskunnan kriisi
-- massatyöttömyys, lama
-- poliittinen terrorismi Suomessa
--> sekatyömiehen näkökulma, Pate Teikka
--> luonnonvalinnan silmälasit; sattumanvaraisuus

- edes vasemmistolaiset ystävät eivät halunneet julkisuuteen!!
- allegoria Pääomasta tms
-- kapitalismn noiduttu kehä; talouspulat
-- samaan aikaan sosiologi Antero Rinteen väitöskirjassa samat aiheet

     *     *     *     *     *

Lehtonen: Putkinotko (1919-1920)

Kommentteja:

- ehkä Joel Lehtonen tuntuu siksi jollain tavoin lähellä, että olen asunut joitain vuosia Savonlinnassa & niin kirjan kuin elokuvan paikat ovat tuttuja

- 21.9.2010 näin sattumoisin TV2:sta "Putkinotkon", jota en ollut nähnytkään muistaakseni aiemmin

- tuntui että elokuva jotenkin loppui kesken; kirjassa kuvataan lopuksi Aapeli Muttista & Lyygiaa ja he jäävät pohtimaan Putkinotkon & Käkriäisten tulevaisuutta

- toissa kesänä lukaisin kirjan ensimmäistä kertaa läpi & sekä selailin Pekka Tarkaan perusteellista kaksiosaista elämänkertaa

- alaotsikkona kirjassa on "Kuvaus laiskasta viinatrokarista ja tuhmasta herrasta" - mieleen tulee kirjan luettua, että tuo alaotsikko on kirjoitettu ikään kuin Lyygian suulla, joka sivuste seuraa Muttisen & Käkriäisten outoa suhdetta

    *    *    *    *

"Putkinotko" kertoo samannimisen pientilan asukkaiden Juutas Käkriäisen ja hänen suuren perheensä elämästä ja heidän suhteestaan Putkinotkon omistavaan kirjakauppias Aapeli Muttiseen. Paikka sijaitsee Saimaan rannalla reilun tunnin höyrylaivamatkan päässä Savonlinnasta. Tarina sijoittuu sisällissotaa edeltävälle ajalle 1900-luvun alkuvuosiin; ja mm. Pekka Tarkka on todennut, että Lehtosen tarkoituksena on ollut pohtia yhdestä näkökulmasta syitä, miksi punaisten ja valkoisten vastakkainasetteluun jouduttiin.

    *    *    *    *

Kirjaa alkaa eräänä loppukesän päivän aamuna ja päättyy saman päivän iltaan. Ensimmäinen ja toinen kappale ovat Putkinotkan ja seudun kuvausta. Vasta kolmannessa kappalessa päästään varhaiseen aamuun ja Putkinotkon pihapiiriin. Neljännestä seitsemänteen kappaleeseen emäntä Rosina alkaa aamutoimensa, muut vielä nukkuvat. Hän miettii itsekseen elämää Putkinotkossa ja hoitaa samalla talon eläimiä.

Sitten alkavat heräillä muut mummo, Rosinan äiti ja pienimmäinen Luukas. Toiseksi nuorin Repekka ja 15-vuotias Leja, joka alkaa keittää kahvia. Seuraavaksi kahville ehtivät Juutas Käkriäinen ja vanhimmat poikansa Malakias ja Ananias. Myös Topi, Saara, Sanelma, Ester ja Jopi. Pisimpään makailee vanhin tytär Saara.  Tapojensa mukaisesti Rosina ja Juutas alkavat heti aamusella riidellä jostain asiasta; Juuta suuttuu ja lähtee kylille vihaisena  mutta tulee hetken kuluttua takaisin.

Jopi, Saara ja Rosina valmistautuvat kaupunkiin lähtöön höyrylaivalla. Mummo ja pienimmäinen Luukas nukkuvat. Aamutohinan jälkeen lähtevät rantaan veneelle. Malakias ei ole tyhjentänyt venettä vedestä ja Rosinalle tulee kiire lappaa vene tyhjäksi. Juutas soutaa väkensä laivalle ja palaa sitten takaisin.

Topi ja Ananias ovat valmistautumassa heinäntekoon.  Juutas itse lähtee myllylle jauhoja hakemaan. Sanelma, Ester ja Repekka leikkivät porsaan kanssa. Ensimmäisenä heinänteossa ovat Leja ja Topi. Sitten tulevat Ananias hevosineen ja muut. Myös nuorimmat ovat mukana, Luukaskin. Aikansa tehtyään töitä menevät lampeen uimaan.

Sillä aikaa Saara, Jopi ja äiti Rosina ovat saapuneet Savonlinnaan. Äitäi lähtee asioilleen ja jättää Jopin Saaran kontolle. Jopi kuitenkin eksyy heti Saarasta ja jää lähtöön saakka satamaan. Saara lähtee laivalla tapaamansa miehen matkaan päiväksi. Äiti käy apteekissa ja veljensä Maunon perhettä katsomassa Kasinosaarilla. Päättävät hekin Rosinatn pyynnöstä lähteä Putkinotkoon, heinäntekoon ja viinaa polttamaan, jos Juutas vain suostuu yhteistyöhön, mitä Mauno ei epäile. Mauno on menettänyt työnsä verstaalla, joten hänellä ei ole mitään estettä lähtemiselle. Tähän asti Mauno ja Juutas ovat myyneet Maunon hankkimaa mutta muiden polttamaa pimeää viinaa. Rosinalla on nytkin tyhjiä pulloja mukanaan täytettäviksi ja vietäviksi takaisin Juutakselle.

Laivan saapuessa takaisin Juutas Käkriäinen on vielä jauhoja hakemassa, ja autuasti unohtanut, että hänen pitäisi hakea Rosina ja lapset. Rosinan onneksi Mauno on ottanut oman veneen mukaan, mitä hän on vedättänyt höyrylaivan perässä, jolla seurue pääsee järvenselältä rantaan. Juutaksen jauhosäkki on matkalla myllyltä revennyt, joten hän joutui hakemaan kotoa Ananiaksen hevosineen, ja tullessaan takaisin hän kuulee rannalta ääniä. Juutaksen paluu Putkinotkoon sattuu samaan aikaan, kun matkalaiset saapuvat rantaan.

Kotiin tultuaan Rosina keittää tulokahvit ja sakki syö hänen kaupungista tuliaisina tuomansa vehnäset. Muut ovat jo pöydässä, kun Juutas ja Ananias saapuvat vihdoin perille. Rosina ei toru Juutasta siitä, ettei tämä muistanut hakea heitä järveltä. On tyytyväinen saamiinsa jauhoihin. Syövät sitten päivällisenkin ja menevät ruokalevolle. Repekka ja Ester telmivät uusissa hameissaan, jotka Rosina toi tullessaan.

Mauno alkaa jossain vaiheessa jututtaa Juutasta viinanpoltosta, mutta Juutas ei halua ryhtyä moiseen. Ei pidä siitä että häntä painostetaan. Ehkä muuten. Myöhemmin illalla kun hän on aikansa sulatellut asiaa myöntyy pontikan keiton aloittamiseen. Sitä ennen ehtii Aapeli Muttinen lyygioineen ja uusine moottoriveneineen saapua Putkonotkon satamaan. Hyväntuulinen Aapeli tervehtii talonväkeä ja antaa lapsille karamellejä. Kyselee Lejaa auttamaan tavaroiden kantamisessa huvilaansa. Kun Lejaa ei näy Saara tarjoutuu auttamaan. Hänellä on oma lehmä ojassa, sillä hänen pitäisi palauttaa salaa Lyygialta luvatta lainaamansa kengät takaisin.

Muitakin toiveita Muttisella on. Hän haluaa tapojensa mukaisesti vielä tuloiltana saunoa ja viedä Käkriäisiltä mukanaan hieman ruokatarvikkeita, joista hän auliisti maksaa. Vietyään tavaransa huvilaan Muttinen, Lyygia ja Saara palaavat Putkinotkoon. Käkriäiset ovat olleet vielä jonkin aikaa heinapellolla, mutta sauna on pantu jo lämpiämään.  Topi ja Malakias ovat lämmittäneet. Ensin menevät miehet saunaan. Sitten naiset. Hieman yksinkertainen vanhin poika Malakias saa sätkyn, kun Maunon Pertan tytär Sanelma tulee samaan aikaan hänen kanssaan saunaan.

Saunan jälkeen Muttinen lyygioineen palaa huvilaansa. Istuskelevat terassilla ja ihastelevat illan pimeyttä. Juutas, Mauno ja Ananias ovat lähteneet vielä rankin tekoon, mutta ottaneet tuulastusvälineet ja haulikon mukaansa. Pyssy laukeaa vahingossa Muttisen huvilan suuntaan, mistä seuraa vähäinen välienselvittely.

    *    *    *    *

"Putkinotkon" lopulla sattuneen harhalaukauksen kirjakauppias Aapeli Muttista kohtaan voi nähdä symbolisesti - sisällissodan aloituksena. Sinänsä .. harmiton, hieman koivun lehviä ravisuttava laukaus mutta lähes kohti.

Lehtonen on kuvannut tilanteen kahteen kertaan, kahdesta eri näkökulmasta, joten hän haluaa korostaa sen merkitystä.

    *    *   *    *

s. 117

- karelianismin kritiikki
-- Putkinotkon Bongman, eskapismia; "Kerran kesällä" (1917), "Kuolleet omenapuut" (1918)

s 138, 144-145

- Lehtosen varhaisteosten dionyysinen dekadenssi vs. dagdrivare etc
-- elämänvirtaan heittäytyminen, nautinto; "Mataleena" (1905)
--> hullujen laulu: "Ja dekadentteja me tahdomme olla, jos muut terveydellään pöyhkeilevät."
--> seksuaalisuus, pakanallisuus, estetismi; transgression kiihko, halu heittäytyä normien tuolle puolen
--> "Paholaisen viulu" (1904), "Villi" (1905) demoninen toiminta; miehet: arkaainen, kadotettu voima, sadismi
--> mm. Don Juan - hahmot, tahdon heikkous, ei taiteeksi

s 204-205

- proosarunot "Rakkaita muistoja" (1911), "Markkinoilta" (1912)

s. 216

- Päivä-lehden piirissä (kuten L. Onerva, Aino Kallas, Volter Kilpi, Leino)

s 234 -235

- innostui aluksi valkoisten voitosta, sitten "Kuolleet omenapuut" (1918) - novellit
-- 'Aapeli Muttinen sodassa', 'Pikku Liisa', 'Bongmanin kuolema'
--> raakalaismaisuus

s 165

- suoritusyhteiskunnan kritiikki "Rakastunut rampa" 20-luvulla

s 340

- modernistinen "Henkien taistelu" (1937)

Linnankoski: Laulu tulipunaisesta kukasta

Jokin aika sitten näin Mikko Niskasen ohjaaman elokuvan "Laulu tulipunaisesta kukasta" (1971), joka perustuu Johannes Linnankosken v. 1905 ilmestyneeseen romaaniin. Vuonna 1938 Teuvo Tulio teki romaanista oman elokuvaversionsa.

Elokuvakäsikirjoituksen ja alkuperäisen teoksen suurin ero lienee, miten kirjan loppua on käsitelty - tai jätetty käsittelemättä. Linnankoski ruotii paljon Don Juaninsa kohtaloa henkilökohtaisen muutoksen jälkeen.

      *     *     *     *     *

Kirja jakaantuu peräti 33:en kappaleeseen, joista monet (8) viittaavat suoraan Koskelan Olavin tytöilleen antamiin hellyyttelynimiin.

I OSA
  1. Metsänneito -x Annikki
  2. Gaselli -x ?
  3. Äidin katse
  4. Isä ja poika
II OSA
  1. Tumma tyttö -x
  2. Auringon noustessa
  3. Pihlajaterttu -x
  4. Ensi lumi
  5. Annansilmä -x
  6. Koskenlaskija - xKyllikki
  7. Laulu tulipunaisesta kukasta
  8. Vedenneito ja Ahti
  9. Nuotiolla Neitokallion luona - tukkijätkien tarinat
  10. Tuomenkukka -x
  11. Sisar-Maiju -x? nuorena kuollut sisko
  12. Elämänlanka -x kertoo tarinoita
  13. Tummat juovat -Olavi puhuu peilikuvalleen
  14. Kaksi ihmistä -x 1. säätyläisnainen, keskustelu junassa
  15. Malja pohjaan -x kaupunki, prostituoitu, gaselli
OSA III
  1. Tien varrella - palaa kotiseudulle, isä kuollut
  2. Perintökaappi - keskusteluja äidin ja veljen kanssa
  3. Oma tupa - rakentaa omaa taloa äidin kuoleman jälkeen
  4. Yhtyviä polkuja - alkaa pohtia kenen kanssa, kirje ... Kyllikki (II: 6-8)
  5. Kosinta - Kyllikki
  6. Katkennut kieli - HÄÄT
  7. Morsiuskamari - riitaisa yö, mustasukkaisuus
OSA IV
  1. Unissakävijä - Kyllikki: olet yhä vieläkin heidän kanssaan...
  2. Elämän lankoja - kirje Elämänlangalta, lapsi
  3. Salainen sinetti - tapaa sattumalta Annansilmän, lapsi
  4. Toivioretki - Pihlajanterttu käy tapaamassa
  5. Tilinpäätös - Olavi pelkää että joku taas tulee..
  6. Odotellessa - kirje Kyllikille sairaalaan, lapsi
  7. Kotiintulo - Kyllikki kotiin lapsen kanssa

      *     *     *     *     *

Suomen kirjallisuushistoria II (1999)

s. 142

- Rinnastetaan teoksen (1905) minä-kuvaus Lehtosen varhaisteoksiin sekä Rantamalan "Harhamaan" (1909) ja Kilven "Batshebaan" (1900)
- symbolismi

s. 145-146

- yksilön vapaus - talonpojasta tukkijätkäksi
- dekadenssin kuvaaminen
- vastareaktiot Don Juan - tyypille; muuttuminen taas talonpojaksi, parannus naisen avulla
- yhteisön ja perheen normien rikkominen; Olavin viehätysvoima & vaikutus vietteihin
- patriarkaattia vastaan toimiminen ja rangaistus siitä
- kansallista symboliikkaa - suon raivaus

s. 154

- kirkonvaisuuden trendi kirjallisuudessa (Linnankoski "Ikuinen taistelu" - näytelmä, 1903)
-- Lucifer, paholainen edustaa modernin maailman henkeä [vrt esim. Thomas Mann]
-- Leino "Helkavirret I" (1903) -> 'Ylermi' ja 'Kouta'; II 'Ukri'
-- Onerva "Sekasoinnnut" (1904)
-- Lehtonen "Paholaisen viulu" (1904), "Perm" (1904)
-- Järnefelt "Helena" ym.; Kouta, Kianto

s. 173-174

- ironia modernin kuvauksessa
-- paluu maaseudulle Linnankoskella toistuva teema
-- "Taistelu Heikkilän talosta (1905), "Pakolaiset" (1908)
--> maaseudun: puhtaus, voimakkuus, elinkelpoisuus, moraali; talonpoikaisuus
--> nousukkuus: itsekkyyden, vihan voittaminen
--> viihde tms. johtaa tyhjyyteen (viettely, ravintolat ym.)
--> suomalainen mies? feminiinisyys
- Maiju Lassila teoksissaan kritisoi talonpoikaisuuden ihannointia esim. "Porttipohjalaiset" (1911), "Tulitikkuja lainaamassa" (1910). Myyttien kritiikkiä. Lehtosen Putkinotko-sarja.