Runeberg: Hanna

ENSI LEMMELLE.

Ens lemmeltäni kerran tiedustin:
eloni tähti, kuinka synnyitkään,
ja mistä lempeän sä loistos sait?

Ja tähti lausui: näitkö milloinkaan,
kuink' äkin pieni pilvi kaihtaa mun?

Ma lausuin: pilven milloin heleän
ja milloin synkän näin sun peittävän,
yht' olit kirkas taas, kun haihtui tuo.

Taas lausui tähti: näitkö, kuinka mun
pian himmentääpi päivä maallinen?

Ma lausuin: monen päivän loistossaan
näin nousevan ja valos voittavan,
se yhä laski, sin' et milloinkaan.

Ja tähti taas: valooni luotatko,
elosi toivon siitä sytyttäin?

Ma lausuin: pilven takaa hymys näin
ja päivän loiston takaa tuikkehes,
viel' loistat tuolla puolen haudankin.

Nyt lausui tähti: tunnetko sa mun?
Ma oman rintas olen huokaus,
mi rauhan toivoss' etsi taivastaan,
Ma oman henkes olen välkähdys,
mi säteillen lens synnyinmaahansa,
ma oman sielus päivänpaiste oon,
sä helläss' elät hohtehessani.

1 LAULU

Motto:
Kuin virta tunturin
ja lähde laaksomaan --
sen verran kumpikin
vain tunsi tuttuaan.

(Huom! elementti - vesi)

- Tässä tapauksessa Hanna vs nimismies / Johannes (josta ei tiennyt laulun lopussa vielä mitään)
- Aluksi: Pappila & vieressä lampi (jonka veden pinnassa pappila 'päilyi' eli kimalteli, välkkyi, hohti -- kertojan silmin)
- Sitten: Hanna & rinta aaltoili henkäyksistään (kielikuva & ei enää tyyni kuva vaan myös liikettä -- joku katsoo Hannan kutomista)
- Kun Hanna menee isän huoneeseen: poven aallot hiljenevät (kielikuva & hänkin tyyntyy & on oma rauhallinen itsensä)
- Kun Hanna on isän huoneessa & sulhon edessä: Hän punottaa kainoudessaan kuin veden välkkyvä vyö, jota aamun koittaret kultaa (vertaus: Hanna kuin ihana aamu & auringonnousu & heijastukset vedenpinnassa, vaikka edelleen rauhallinen oma minänsä -- mutta nyt katsottuna sulhon/isän silmin)
- Sitten Hanna lähtee isän huoneesta: Nyt Hanna miettii mielessään kotiseutuaan & erityisesti järvimaisemaa & järvellä olemista. Hannan mielessäkin järvi on tyyni, mutta hän ei mieti päivää tai aamunkoita vaan auringonlaskun kauneutta, sillä 'tyynenä välkkyvät järvet loistossa päivän himmenevän'
- Hanna vertaa sulhoa & auringonlaskua pappilassa ym. ja päätyy valitsemaan jälkimmäisen
     -    -    -    -

Tullut on riemuineen juhannuksen ilta jo. Länness
aurinko kirkasna loisti ja loi valoaan ikivanhaan
pappilahan, joka tyynen lammen lahdessa päilyi. (..)

Vaan hänen ainoa tyttärens, seitsentoistias Hanna
kangaspuillahan viel' emännöitsijä-huonehess' istuu.
Terve hän on, punottaa kuin varjossa mansikkamarja,
kun, puku notkea yllään, siin' ilo-tointahan hoitaa.
Rinta, miss' on sydän tahraton alla, se paulomatonna
paisuen nousee, aaltoillen hänen henkäyksistään (..)

(..) Mut arkaillen oven aukasi tyttö,
porstuahan jäi vilvakkaan, veti henkeä kauan,
hiljaa koittaen hillitä sykkäävää sydäntänsä.
Vaan kun viileytt' on hän kyllin juonut, ja posken
hehku on hälvennyt sekä hiljenneet poven aallot,
koskevi lukkoon hän ja nyt huoneeseen isän astuu.

Punottaen seisoo siin' ihanaisena kainoudessaan;
kuin veden välkkyvä vyö, jota aamun koittaret kultaa,
kesken lehtojen varjoisten puneroivana hiipii,
yht' ihanaisena siin' oli vanhain keskellä tyttö.
Mut sydän hurmautui nyt rikkaan tuon nimismiehen,
lämmöstä nuortui mieli ja lemmen maireus yhtyi
kuin mesi vienoinen veren kanssa ja suonia kuihkoi. (..)

Vaan siit' ikkunan luo läks seitsentoistias tyttö,
päätään nosti ja katseen loi yli loistavan seudun,
siin' näki lehdot ja vuoret ja tyynenä välkkyvät järvet
loistossa päivän himmenevän, näki paikkoja kauas
armaita, tuttuja vain, ilost' itkuhun heltyi ja lausui:
»Maassako seutua kalliimpaa kuin syntymäseutu (..)
Tuolla ma järven näen, selät, salmet, joill' useasti
keinuttiin, kuin sorsat soutaen saaresta saareen,
tuoll' ahot, joidenka siimeksess' useasti ma istuin,
neulos helmassa, aatelien--Mitä aattelinkaan ma! (..)
Kultiin vaihtaisinko ma tuon, sekä onnehen muuhun
onneni, kun saan tääll' yhä tuttujen kanssa ma olla!"  (..)

2 LAULU

Motto:
Laps seutuin outojen,
miks sieltä siirryit, oi!
Sa kauko-lintunen,
ken tänne tiesi toi?

(Huom! elementti - ilma)

- Johannes vs muut (merenrannalta sisävesien ääreen)
- Keskellä laulua, kun pastorin poika August & hänen ystävänsä Johannes saapuneet:
-- Johannes muistelee kuolevaa isäänsä pastorille (joka oli ollut tämän hyvä ystävä)

-- Johanneksen isä: "Jos, niin kuin pesäsestään linnunpoikanen, joskus kolkkohon maailmaan jäät turvatta, kulkusi johda tuon jalon miehen (= pastori) luo sekä terveiset sano multa." -- siis Johanneksesta tullut moton kaukolintunen
- Sitten Hanna tulee huoneeseen teekuppeineen, jossa Johannes & pastori keskustelevat
--  'Höyryvä teeves' / loi lemuaan, kun helpoin taakkoinensa hän siirtyi / pöydän luo, jossa viel' isän rinnoilla huomasi vieraan -- ilmaan tulee siis teen höyryä & tuoksua (vastakohta vielä pesässään olevalle lentokyvyttömälle linnulle, vaivattomasti ilmassa itsekseen leijuva höyry)
 - Kesken kattauksen isä kehottaa Hannaa suutelemaan Johannesta kuin veljeään
-- Hanna hämmentyy: 'mut tytön kasvoillenpa nyt pilvi / vienon leimuva lensi ja tuskasta puoleksi valju.'
-- Muut: 'Tuo (Johannes) isän rinnoilta irtautui, tytön luo kävi, käteen / hiljaa tarttui ja kuumiin huulihin suutelon painoi, / kerkeän kuin kesätuul', ei tarjotun, ei paetunkaan.'
- (vrt Zefyrus - länsituuli & Eroksen yksi oletetuista isistä tms.)
- Hanna lähtee huumaantuneena huoneesta & etsii ikätoveriaan Johannaa
-- miettii & suree jo syksyn tuloa, vaikka on vasta keskikesä -
-- 'syys pian saapuvi, yksin / kankaall' istun ja viskon syöstävätäin värähdellen, / kun rajutuulet ikkunahan jääkuuroja pieksee. (= länsituuli poissa, syysmyrskyt hieman kuten Mannerin "Eroksen ja Psykhen" alussa)
-- 'osa suurin (ajatuksista) / lens kera huokausten kukantuoksuna pois sekä haihtui.' -- siis kaipuu tuli ja meni ja Hanna palasi nykyhetkeen
- sitten Hanna löytää Johannan, joka luulee (!) tämän jo rakastuneen hetki sitten saapuneeseen vieraaseen:
-- Hanna vastaa Johannalle: 'Nyt kun vieras taas (nimismies juuri lähti!!) on tullut mailt' etähältä, / tuntematon kuin pilvi ja tuulen tuoma ja outo, / huolet on kielelläs ja mun lemmest' itkevän luulet.' -- Hanna ei ole vielä tullut tietoiseksi siitä mitä hänelle tapahtui Johanneksen suudeltua häntä... Ja ehkei mitään ollut vielä tapahtunutkaan...
- laulun lopussa August-veli tulee, 'virmana lens kuni tuuli' niin kuin lapsena -- pyytää Hannaa hänen & Johanneksen kanssa ulos


3 LAULU
Motto:
Sydämen liekkiväks
sä kylmän kuinka loit?
Ylimmäks ystäväks
kuink', outo, tulla voit?

Huom! elementti - tuli

- enteellisesti laulun alussa todetaan, miten ilma on kuin morsian -- ja onhan toki juhannusaatto
- August kuvailee Johannekselle kotiseutuaan ym.
-- kertoo myös miten pyydysti linnun, jonka pani häkkiin, mutta lintu jatkaa lauluaan
-- 'Häkiss' alkaa / lintunen nyt pyrähdellä, ja hurmaa, loihtivi, kutsuu. / Lempi jo vallan saa, kesyttyypi jo laulaja uljas, / tarkkailee, välimittäin hyppii ja tirskuvi vastaan; / ennen kuin edes aavistaa, häkill' on se, ja verkko / lauahtaa, vapaus se on poissa, ja loppu on laulun.»
- Hanna nuhtelee veljeään linnun pyydystämisestä
-- »August», lausuvi nuhdellen nyt lempeä sisko,

»julmako viel' olet niin kuin ennen ja moisehen miellyt?
Onko se hauskaa tuo, vuoskaudeks sulkea häkkiin
vanki ja nähdä sen siin' ikävystyen istuvan yksin?
Sitten, kauan kaivattuaan tutun ääntä, se viedään
metsähän, kuulee vertaisen, ilon innossa vastaa,
pettyen viettelemään näin rakkaan ystävän ansaan.»

- Johannes tarttuu ajatukseen ja vie sitä toiseen suuntaan:

-- »Moinen se on tapa lemmen; noin virittääpi se ansan,
milloin verkon ja milloin helman. Oi, halukkaasti
juostahan kumpaankin, jos vaan sydän lempivä kutsuu.»
-- lisäksi hän kertoo miten Maria sisar kerran esti häneltä 

metsästyksen, teerien pyynnin hätistämällä linnut pois
- Johannes on tehnyt Hannaan vaikutuksen:

-- "Nauraen lausui näin tuo hellä, mi lintuja sääli.
Sanokaa nyt, mikä julmempaa: noin ampua lintu,
vai sydän-parkaan ampua nuoli, ja hyljätä sitten?' 

-- (vertauskuva: Amor & nuolineen!!) 

- nuoret kulkevat juhannusyönä rantoja & Hanna ja Johannes jossain

vaiheessa kulkevat käsikkäin

-- 'Tyyntä on, henkäyst' ei edes. Karjojen kelloja, hellää
lemmen laulelmaa, johon vastaus soi salotieltä,
kuuluu laaksosta vain, katovaisiin äänihin joskus
paimen helkyttää säveleen, min kertovi kaiku.'

-- 'Vierahan rinnoilla siin' ihanaisena rauetess' illan

seisoi tyttö ja olkaan tuon nojas kutrista päätään;
mut veli kun tuli luo, hymysuin hän kättähän hälle
tarjos ja silmästä auvoisesta nyt kyynelen pyyhkäs.
Tulleellen näin selvisi kaikk', ilossansa hän puisti
siskon kättä ja ystävän myös, mut leikillä lausui:
»Nyt mitä virkkaa taatto, kun näin pikasesti me käymme
kaikin kihloihin, hänelt' ensinkään kysymättä?
Oi, varo, Hanna, ettei yht' äkkiä kihlaus lakkaa.»

-------------- 

Kommentit:

- rakkauden herääminen nuorten sydämessä

- alkaa lyyrisellä runolla "Ensi lemmelle" - yhtäläisyyttä Danten "Vita nuovan" kanssa (luku XXIII, Canzone II)

- kolmen lyyrisen runon aluksi Runebergin oma runo mottona

- tapahtuma-aika: juhannus & 2 päivää, mutta ei pysty sijoittamaan tarkkaan esim. mihinkään vuoteen; paikka: maalaispappila & sen ympäristö, mutta ei tarkkoja paikkoja tai niiden nimiä

- henkilöitä: Hanna, pappilan poika August (opiskelee Turussa) & hänen ystävänsä

- monologit & dialogit, muistelu

- I LAULU

- paikka: pastorin pappilan sisätilat

- henkilöt: pastori tässä yhteydessä varakkaan pitäjän kirkkoherra; Hanna, Johanna, Susanna, Johannes (?), Maria & August

- tyyli: idyllinen, pastoraalinen, rakkausaiheet

- juoni: pastorin pojan odotus Turusta & ikääntyneen nimismiehen (50 v) Hannan (17 v) kosinta

- avioliiton mahdollisuuksien pohdinta:

• nimismies tarjoaa turvatun porvarillisen elämäntavan, missä materiaalisten elämänarvojen korostus
• Hannan aikeet antaa kielteinen vastaus nimismiehelle (jää avoimeksi mikä vastaus on) -- viite: Sofokleen "Oidipus Kolonoksessa" - näytelmän kotiseudun ylistys
• pohdinta päättyy pastorin pojan saapumiseen ystävineen

II LAULU

- alussa nimismies poistuu ilman mitään vastausta pappilasta
- pastorin pojan Augustin kaveri on papin nuoruuden ystävän poika - saapuvat pappilaan
- pappi kertoilee nuoruudestaan ystävän isän kanssa (joka on jo kuollut)

• lapsuus, nuoruus & opiskelu samaan aikaan papiksi
• sijoittuminen eri puolille Suomea, toinen merenrantaan, toinen sisä-Suomeen (pastori)

- Hannan & ystävän välille syntyy heti kontakti

III LAULU

- nuoret Hanna, August & Johannes lähtevät ulos -- kalamajalle

• Hanna kertoo käynnistään kalamajassa, kalastaja kuollut
• pastoraalisen idyllinen kastajan kuvaaminen -- viite: Waltonin "Oivallinen onkimies" (1653)

- Johannes vastaavasti kertoo sisarestaan Mariasta (jonka kanssa August seurustelee)

• maalaistytöstä seurapiirikaunottareksi
• muuttuu Augustin vaikutuksesta

- paluu lopulta pappilaan & pastori on nukahtanut nojatuoliinsa

- tajuaa herättyään, että Johanneksesta & Hannasta on tullut pari

    *    *    *    *

Runebergin idyllinen runoeepos "Hanna" Cajanderin (toisena) käännöksenä oli positiivinen yllätys. Ajattelin että sen lukeminen olisi sietämätöntä tuskaa, mutta kaikkea muuta.

    *    *    *    *

H.K. Riikosen kirjan esittely SKS:n klassikkosarjassa on valaiseva.

"Hanna"

- on heksametrinen runoeepos; idyllinen runoeepos tai idyllieepos

• esikuvana esim. Johann Heinrich Vossin "Luise" (1795),
• Goethen "Hermann ja Dorothea" (1798) -- vrt. henkilöhahmot
• Mörike "Mozartin matka Pragiin (1856) -- erit. estetiikka

- runoeepos kukoisti 1800-luvun alussa

• Byron "Don Juan" (1824), Pushkin "Jevgeni Onegin" (1832), Mickiewicz "Pan Tadeusz" (1834) & Tegner "Fritjofin taru" (1825)
• MUTTA "Hannan" -tyylinen runoeepos oli jo aikansa elänyttä (Voss, Goethe, Kosegarten 30-40 v aiemmin)

- Cajanderin kääntämä heksametrinen teos

• mitan vaatimuksia noudettaessaan joutunut ylenmäärin katkomaan sanoja ja mittä vaikuttaa yleensä toisinaan kömpelöltä
• erikoisuutena säkeen lopettaminen yksitavuiseen sanaan (!), joka jää painottomaksi
• toisinaan ajatuksesta on vaikea saada selkoa
• muutamat verbimuodot / sanat tuntuvat oudoilta ja vanhentuneilta & toisaalta oma viehätyksensä

- homeerinen eepos; erityisesti Pohjoismaissa ja Saksassa; Runebergin merkitys eurooppalaisessa perinteessä?

• viittaus: Homeros, Theokritos, Vergilius, ("Georgica")
• "Hanna" ongelmallinen klassikko -- heikkouksia: (1) vain vanhoja ja nuoria vs Goethe; (2) kaikki on liian kaunista ollakseen kiinnostavaa (vrt. antiikin tragediat, "Oidipus Kolonoksessa"), (3) paheellisuuden olemassaoloon viittaa vain puheet Johanneksen siskosta Mariasta, mutta hänkin jo hyveen tiellä, (4) huumorin lempeys (mm. Susannan touhut)  
• vahvuus: käsittelee taitavasti orastavan rakkauden teema, myös pastoraali- ja idylliepiikan motiiveja & topoksia, mutta äärimmäinen hienovaraisuus

--> pienen & sievän estetiikka Theokritoksesta lähtien -- piippu, kangaspuut, peili, kampa, kello, nojatuoli, koulu, tarjotin ym. ym. tarve-esineet

- myöhempi kotimainen kirjallisuus -- siirtyminen muihin kirjallisuudenlajeihin

• Canth "Hanna" - novelli -- 1. rakkauskokemuksen kuvaus myös
• Canth "Papin perhe" - romaani --
• Aho "Papin tytär" - kertomus & "Papin rouva" - romaani  
• Hemmerin Runeberg-pastissi "Rågens rike" (1922) -- "Viljan valtakunta" mm. heksametri, mutta realismi & pahuus
• paljon viittauksia kirjallisuudessa -- sen kautta voi pitää merkittävänä

- kysymys omaisuudesta & esineistä keskeisessä asemassa eepoksessa

• vanha palvelijatar Susanna: huomaa nimismiehen UUDET rattaat, UUDET vaatteet & kehottaa Hannaakin sonnustoutumaan
• Hannan isä, pastori: kysyy halluaako jalon herran vaimoksi & osakkaaksi TAVAROISTAAN
• nimismies: lupaa aineellista hyvää
• kasvinkumppani Johanna: varoittelee siitä, ettei rakkaus istu maalatuissa saleissa ym.
• Hanna itse: pohtii liittoa yhtenä mahdollisuutena, pohtii mitä etuja aineellisesta hyvästä on & kotiseutu silti voittaa aineelliset arvot

- lisäksi

• Goldsmith "Wakefieldin kirkkoherra" (1766) -- pappilamiljöön kuvaus

- käytetään antiikista & keskiajalta periytyviä konventioita (TOPOS)

• teemat, motiivit
• runokuvat
• retoriset kuviot

--> tyttö kangaspuiden äärellä, rakastavaiset lähteen reunalla, pilven symboliikka, ajatus luonnon kirjasta

- luonto on jotain jumalallista; Hegelistä Schelling-tyyliseen luonnonfilosofiaan

- teemoiltaan: moniselitteinen (tuonpuoleinen, irrationaalinen)