keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Hellaakoski: Jääpeili (1928)

Pyhät päät

Kansakunnan kaapin päällä
näätkös päitten riviä!
Onnellst' on olla täällä
kun ne on vain kiviä. (...)

Antero Suominen

Muurari

Ettäkö taloja? Älkäähän nyt!
Ei nykyaikana taloja tehdä.
Värjätään asunto-osakeyhtiöitä.
Ja, minä, minä teen reikiä. (...)

Pientä kokoa

Ne sanovat: sairas on aika tää.
Ja sitäpä en pane vastaan.
Mut sanoisin: Vaimo synnyttää
nyt kaikkein vaikeinta lastaan.

Muuan isä

(Isän ylistys)

Uni

(Mies miettii nuorta vaimoaan)

Vieras

(Kuten ed.)

Outo kieli

(1. lapsi)

Tyranni

(kuten ed)

Ilon pyyntö

(Lapsi & äiti)

Naurua

(Lapsen nauru)

Niin pieneksi

Niin pieneksi kasvoimme.
Äskettäin
olit vaahteran lehdellä
vierelläin

Niin väljästi mahduimme
sekunnin rakoon
kuin aika ois antaunut
onnemme jakoon.

Ei silmäni kanna
ilon laidasta laitaan.

Kuin pieniksi joskus
tulla taitaan!

Kahleet

Suksilaulu

Dolce far niente

(Typografia!

autojen / käpälät / katuja / kynsivät)

Keväinen junamatka

Trolliusten vasarat
silmiäni takovat
hoi / mies herää!
kevät tekee terää

juna juoksee jyskyttäin
halki kenttäin vihreäin
rentukoita / kulleroita
kevään kultavasaroita

valkoiessa harsossaan
tuomet tanssii syliin
pian / pian joudutaan
kukkivihin kyliin
Suvikuut

(...) juur' äsken hengittämättä
oli hetken ilma ja maa

kuka riemun kiinni saa?

Ensimmäinen tähti

Metsämajalla

Huhtikuu

Yön hurtta

Rukous

Suo Herra mulle rohkeus katsoa sieluni rumuuteen.
Sitä en voi kätkeä silmiltäsi edes valheen peitteeseen, (..)

Ylösnousemus

Hauen laulu

Kuutamo metsässä

On nähty

Ma tahdoin nähdä korkean, ja nähdä matalan.
Näin kyllin mieltä korkeaa, jos mieltä matalaakin.
Ja vieras oli katse molemmilla. (..)

     *     *     *     *

Kokoelman tunnetuin runo "Hauen laulu" on ehkä myös Aaro Hellaakosken tunnetuin runo.

Hauen laulu

Kosteasta kodostaan
nous hauki puuhun laulamaan (1,3)
kun puhki pilvien harmajain
jo himersi päivän kajo
ja järvelle heräsi nauravain
lainehitten ajo
nous hauki kuusen latvukseen
punaista käpyä (2) purrakseen
lie nähnyt kuullut haistanut
tai kävyn päästä maistanut
sen aamun kasteenkostean
loiston sanomattoman
kun aukoellen
luista suutaan
longotellen
leukaluutaan
niin villin-raskaan
se virren (3) veti
että vaikeni
linnut (3) heti
kuin vetten paino
ois tullut yli
ja yksinäisyyden
kylmä syli.
(1) Euripideksen "Bacchanantit" - näytelmä (Väinämöinen / Dionysos)
(2) Edes Hellakoski itse ei osaa sanoa, mitä tämä unessa (?) tullut symboli voisi tarkoittaa
(3) Väinämöinen - kantele hauen leukaluusta, Väinämöisen laulu & virsi (riittirunot) & linnut kuulemassa

YHTEYS KALEVALAN 41. RUNOON (Väinömöisen laulu)

Yhdesviidettä runo

Vaka vanha Väinämöinen,
laulaja iän-ikuinen,
(..)
Otti soiton sormillensa,
käänti käyrän polvillensa,
kantelen kätensä alle.
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Tulkohonpa kuulemahan,
ku ei liene ennen kuullut
iloa ikirunojen,
kajahusta kanteloisen!"
Siitä vanha Väinämöinen
alkoi soittoa somasti
hauinruotaista romua,
kalanluista kanteletta.
(..)
[asetelma kääntynyt 'Hauen laulussa', kun hauki onkin se, joka laulaa;
toisin sanoen soitin itse sekä soittaa että laulaa; ihminen vs luonto]

Helähteli hauin hammas,
kalan pursto purkaeli,
ulvosi upehen jouhet,
jouhet ratsun raikkahuivat.
Soitti vanha Väinämöinen.
Ei ollut sitä metsässä
jalan neljän juoksevata,
koivin koikkelehtavata,
ku ei tullut kuulemahan,
iloa imehtimähän.
(..)
[Analogia: 1. kaikki kuuntelivat.. Ihmiset osana luontoa?
'HL:ssa' kaikki olivat jo kuulemassa keskellä luontoa
2. 'Hauen laulussa' laulaja tavoitteli punaista käpyä.. Entä Väinämöinen?
Miksi kaikki tulivat kuuntelemaan laulua? (loitsu, magia, hääruno jopa, koska siirtyy toiseen elementtiin & androgyynisyys, transseksuaalisuus, 2-neuvoisuus, sillä kävyn siemenissä uuden elämän alku itsessään & kävyn fallisuus toisaalta)]

Siitä kuusehen kuvahti,
petäjähän pyörähytti
soitantoa kuulemahan,
iloa imehtimähän.
Tapiolan tarkka ukko,
itse Metsolan isäntä,
ja kaikki Tapion kansa,
sekä piiat jotta poiat,
kulki vuoren kukkulalle
soittoa tajuamahan.
[Väinämöinen / Tapio / Ahto ym. jumalatkin tulivat jostain johonkin
soittoa kuuleman & HL:ssa kuulivat sijoiltaan]
(..)

Mi oli ilman lintujaki,
kahen siiven sirkovia,
ne tulivat tuiskutellen,
kiiätellen kiirehtivät
kunnioa kuulemahan,
iloa imehtimähän.
[vrt 'Hauen laulu' -- vaikenivat sijoiltaan
& tulivat varta vasten kuulemaan (olivat myös hiljaa)]
(..)
Itse ilman luonnottaret,
ilman impyet ihanat,
iloa imehtelivät,
kanteloista kuuntelivat;
mikä ilman vempelellä,
taivon kaarella kajotti,
mikä pienen pilven päällä,
rusoreunalla rehotti.
[Väinämöinen käytti kanteletta &
HL:ssa hauki oli itse kantele]
(..)
Uipi hauit hangotellen,
ve'en koirat vengotellen,
lohet luo'oilta samosi,
siikaset syväntehiltä.
Säret pienet, ahvenetki,
mujehetki, muut kalatki
rinnoin ruokohon ajaikse,
rantahan rakenteleikse
virttä Väinön kuulemahan,
soittoa tajuamahan.
Ahto, aaltojen kuningas,
ve'en ukko ruohoparta,
ve'en kalvolle veäikse,
luikahaikse lumpehelle;
siinä kuunteli iloa.
Itse tuon sanoiksi virkki:
"En ole mointa ennen kuullut
sinä ilmoisna ikänä,
soitantoa Väinämöisen,
iloa ikirunojan!"
(..)
Siinä vanha Väinämöinen
soitti päivän, soitti toisen.
Ei ollut sitä urosta
eikä miestä urheata,
ollut ei miestä eikä naista
eikä kassan kantajata,
kellen ei itkuksi käynyt,
kenen syäntä ei sulannut.
Itki nuoret, itki vanhat,
itki miehet naimattomat,
itki nainehet urohot,
itki pojat puol'-ikäiset,
sekä pojat jotta neiet,
jotta pienet piikasetki,
kun oli ääni kummanlainen,
ukon soitanto suloinen.
[HL:ssa kristinuskon vaikutus (?) -- kuitenkin siirtyminen tuolle puolen tai toiseen tilaan --> ekstaattinen / kauhea / pelottava / rajat ylittävä kokemus & tässä kyse itkuvirrestä -- vaan missä tilanteessa & virsi virren takiako esim. yhteys vainajiin]
(..)

    *    *    *    *

Ehkä yhden avaimen tulkintaan antaa Vanhan Kalevalan viimeinen laulu, jossa Väinämöinen suuttuu syrjäyttämisestään - ja alkaa laulaa. - Laulamalla Väinö sai (maagisesti) aikaa veneen, jolla pääsi lähtemään pois Kalevalasta. Hän kuitenkin jättää kanteleensa seuraajalleen Marjatan pojalle. Tosin tämä kantele ei tietysti ole enää tehty hauen leukaluusta, koska se katosi Sammon ryöstön yhteydessä. Ehkä voisi ajatella, että 'Hauen laulussa' alkuperäinen kantele herää jälleen eloon. Ja nyt kantele toimii jopa ilman ihmistä, mikä tarkoittaa, että Marjatan poikakin (!) tulee tarpeettomaksi.

    *    *    *    *

Kalevala itsessään on yksi suuri häädraama rituaaleineen. Vedestä nouseva hauki on jotain hyvin primitiivistä, mutta Väinämöinenkin syntyi veden emosta. Väinämöinen jatkoi alkusynnyn jälkeistä luomistyötä, eikä hän tarvinnut Väinön poikien synnyttämiseen - ensimmäisenä kai Sampsa Pellorvoinen - muita kuin itsensä. Samalla tavalla hauki tulee vedestä ja alkaa laulaa (synnyttää taas jotain uutta?). Tilanne toki on erilainen kuin Väinämöisen (tai Marjatan pojan) aikaan. Jos 'Hauen laulua' ajattelee häälauluna, hauki itse laulaa itselleen virren, suree sitä, että joutuu itsensä kanssa naimisiin. Ja jotta hauku olisi päässyt naimisiin, se joutui lähtemään kodostaan vedestä. Kuulostaa aika absurdilta, mutta runo on absurdi - ja surrealistinen kuten monissa tulkinnoissa on todettu.

Kommentteja:

- "Hauen laulu" vuosikymmeniä sitten sai minut kiinnostumaan ensimmäistä kertaa moderneista, mitattomista runoista.
- alla olevista tulkinnoista Kupiaisen tulkinta tuli tutuksi, sillä hänen kirjansa löytyi koulun pienestä kirjakkoelmasta
- tosin runon (liiallinen) moniselitteisyys vei mielenkiinnon siitä - mielivaltaisuus
- Hellaakoski omaperäinen runoilija & geologi vs Tulenkantajat
- typografisten keinojen merkitys (alkup. teoksessa runo fraktuuralla kuten raamattu, katekismus & virsikirjat ym.)

    *    *    *    *
- surrealistisia aineksia runossa & myös realismia (Anto Leikola)

- Hellaakosken kokemusmaailma taustalla & kesän kokemukset
-- haukien kalastaminen
-- koulussa virsien laulaminen
-- kiipeily kuusissa

- ironiaa & huumoria (T. Vaaskivi)

- biografinen; itseironia & huumori (Unto Kupiainen)
-- luonto -- ikuisuus
-- hauen pyhä tehtävä, vetää virren -- saavuttamattoman saavuttaminen
-- saavuttamisen hinta -- yksinäisyys, kylmyys
-- myös mahdollisesti eroottisuus mukana -- Korkeaveisu

- uudet tulkinnat Kaisa Kantola & Pirjo Lyytikäinen
-- kielipeli  -- outo elementti laulava hauki on avain & mistä kalevalaiset maisemat
-- Väinämöinen rakentaa leukaluusta kanteleen (jonka sitten Sammon ryöstöreissulla tosin hukkaa!)
-- tulkinta jää silti avoimeksi? -- punainen käpy? seksuaalisuutta, hedelmällisyyttä vai mitä

- Hellaakoski itse: Kupiainen oikeilla jäljillä -- punainen käpy ainoa saavuttamaton kuva
-- "oli vain pakko sanoa niin" -- siis jostain alitajunnasta ajatus & aavisteli että se merkitsee jotain (!)

    *    *    *    *

s. 208-9

- viehtymys puheenonmaiseen sanontaan (kuten Lehtonen)
- esikuvana mm. kansanlaulut ja virsikirja

s. 310-312

- "Me kaksi" (1920)

- Satu Grünthalin artikkeli "Uutta ilmaisua etsimässä"
-- 'Keväinen junamatka' ohjelmanjulistus; 'trokeejyskettä', kuvat, säkeiden sisennys, perinteinen rytmi
--> aikansa modernismia
- yleisesti: rytmin, typografian kokeilut; muodonmuutoksia
-- perinteisen ja modernin rajankäyntiä; perinteistä & vapaamittaista runoa
- 'Hauen laulu'
-- alkaa trokeisena, 4-istuisena
-- käyttää hyväkseen trokee-daktyyliä & jambi-anapestiä
-- loppusoinnut, vanhaa symboliikkaa
- kaksi kuvarunoa
-- 'Dolce far niente', 'Sade'; moderneja kuvia
--> teemoja mm. rakkaus, erotiikka esim. 'Suksilaulu'

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti