- Ihalempi
- Tuuri
- Mantsin laulu
- Orjan poika
- Kimmon kosto
- Kaleva
- Sininen risti
- Ylermi
- Räikkö räähkä
- Tyyrin tytti
- Luojan leipä
- Oterma ja Katerma
- Kouta
- Merenkylpijä-neidot
- Impi ja pajarin poika
- Pyhä Yrjänä
- Tumma
Tyttö lähti kotoaan paimeneen, mutta ei palannut takaisin.
Veli, isä ja äiti vuorotellen lähtivät etsimään tyttöä ja kyselivät Hiisiltä missä tyttö on.
Lopulta turvautuvat Ukkoon, joka myös kyselee tyttöä, sammutti Hiiden virvat.
Ukko löysi tytön suolta ja alkoi kysellä: 1) miksi poskesi palavat, 2) miksi silmäsä vesissä,
3) miksi povesi polttelevi. Vastaukset miellyttivät Ukko, jumalaa.
Tyttö oli tullut (neitseellisesti? viattomasti?) raskaaksi.
Ukko nosti tytön ylimmäisen pilven päälle (versio Marjatan tarinasta?)
2. Tuuri
Jumalat ovat Tuurin, ihmisen vieraana tuvassa.
Kaataa olutta, pelkää vain kuolemaa.
Tupaan saapuu kuurapartainen mies, ja Tuurin kasvot kalpenevat.
Kuolema tervehtii itseään kun isäntä ei tervehdi.
Tarjoaa Kuolemallekin olutta, mutta tämä kieltäytyy.
Tuuri alkaa valittaa, sanoo, ettei halua erota vaimostaan - ja pyytää lisäaikaa.
Kuolema hymyilee Tuurille & jumalille - ja lähti tuvasta.
Tuuri ja jumalat jatkavat juhliaan aamuun asti.
Yritti herättää vaimonsa, ei herännyt & lopulta päätti itsekin nukkua päivän.
Muistaa äkkiä, että oli hänellä poikakin, mutta Tuoni kertoo pojan kuolleen aikoja sitten.
Tieto saa Tuurin mielen synkäksi, hän katuu juhliaan jumalien kanssa.
Ei pitäisi ihmisten astua jumalien pöytään vaan tyytyä osaansa.
3. Mantsin laulu
Mies surkuttelee itseään, kun on menettänyt tyttönsä.
Kyselee itseltään, mitä tytölle oikein tapahtui.
Simo Hurtta kohteli tyttöä pahoin.
Mutta miehessä ei ole miestä vastukseksi Simo Hurtalle.
Väittää olevansa vanha ja vaivainen.
Toteaa ettei ole Karjalassa miestä, joka Hurtan taltuttaisi.
Miettii missä miehet ovat - sotako sorti, rutto vei, maa upotti.
Väittää että koko Ilomantsista on ilo kadonnut.
Naiset laulavat virsiänsä pirteissään, lapset itkevät.
Ilmeisesti sota on vienyt miehet.
4. Orjan poika
Hämäläiset lähtivät perinteiselle ryöstö- /verotusretkelleen Lappiin.
Mukanaan porukan johtaja Pirkka toi itselleen orjapiian, jonka sai raskaaksi.
Piika synnytti pojan ja alkoi kasvattaa lasta omien oppiensa mukaan, ja kun Pirkka sai tietää tästä tappoi hänen naisen.
Poika kasvatettiin hämäläisten hoidossa.
Kun seuraava ryöstöretki koitti, pojasta oli tullut jo mies - ja hänet otettiin reissulle mukaan.
Pirkka ei kuitenkaan täysin luottanut poikaan vaan Lappiin tultaessa hänet sidottiin puuhun.
Lähdettäessä takaisin poika irrotettiin, mutta hän purki Pirkkaan katkeruutensa - ja hänet ammuttiin jousella kuoliaaksi.
5. Kimmon kosto
Muukalainen raiskaa Kimmon tyttären, ja Kimmo lähtee miehen perään porolla yön selkään.
Kimmo uhoaa kostoa ja päättää tappaa miehen, kun hänet tavoittaa.
Aikansa seurattuaan muukalaisen jälkiä hän saakin miehen kiinni. Hänen pulkkansa on kaatunut nurin.
Kimmo ei kuitenkaan voi tässä tilanteessa tappaa miestä vaan tapojen mukaan häntä tulee auttaa.
Miehet lähtevät perätyksin, Kimmo edellä kohti kylää. Kimmo kuljettaa miehen kosken partaalle.
Kimmo kehottaa miestä menemään ensin virran yli, ja miehen lähdettyä tyrkkää tämän koskeen.
Hänelle tulee huono omatunto miehen puolesta, ja hän kauhistuu tekoaan, mutta aamulla on enää auringon kimallus.
6. Kaleva
Kuningas Kaleva on kosiomatkalla Vuoren morsianta kosimassa, mutta morsian yllättäen vangitseekin kosiansa.
Valtakunnassa aletaan miettiä missä Kaleva viipuu. Pyhä Pietari pyytää Jeesukselta apua. Mies on ollut jo viikon matkassa.
Jeesus ottaa sauvansa ja kopauttaa kolme kertaa Hiiden kallioon, mikä herättää vangittuna olevan kuninkaan.
Vuoren morsian sanoo kuninkaalle, että tämä kuuli vain omiaan.
Kuningas ei enää kolmatta kertaa usko morsianta vaan sanaa herransa tulleen hakemaan häntä.
Jeesus kysyy kuninkaalta, miten hän aikoo syntinsä sovittaa, kun oli Vuoren morsianta lähtenyt itselleen hakemaan.
Kaleva sanoo lähtevänsä pyhälle maalle vaellukselle
7. Sininen risti
Paimentyttö Katri näki outoja näkyjä ja ennenunia, ja kertoi niistä muillekin.
Sitten näki näyn verisestä sodasta, mistä ei kertonut muille, mutta kävi ripittäytymässä.
Näyn ohjaamana menee luostariin, mutta luostarin vahtikoirat eivät olleet milläänsäkään.
Kyselivät Katrilta kaikenlaista, mutta lähettivät hänet sitten matkoihinsa, mutta antoivat maallikon turvaksi.
Mies kuitenkin kävi tyttöön käsiksi, jolloin Herra kuuli Katrin avunpyynnön ja muutti immen siniseksi ristinpuuksi.
Kansa kertoi kauan tytöstä ja sinisestä rististä, ja miehestä joka rakensi paikalle kappelin matkamiehiä varten.
8. Ylermi
Isäntämies Ylermi uhmaa toistuvasti kirkon valtaa olemalla katumatta jotain tekoaan.
Kirkon puinen Neitsyt vastaavasti toistuvasti rankaisee mitä julmimmalla tavalla Ylermiä tämän jumalattomuudesta.
Ensin Neitsyt polttaa Ylermin tuvan, sitten tappaa vaimon, tekee pojasta hullun (jonka joutuu tappamaan).
Ylermi ei kuitenkaan taipunut vaan otti uuden vaimon ja teki uuden pojan.
Ääni sanoo lopulta että Ylermi katuu kuoleman jälkeen tekojaan. Ylermi ei taipunut.
Merkkinä taipumattomuuden (voitosta) jäi Ylermin kinnas kiinni kiveen (käden kanssa).
9. Räikkö räähkä
Räikkö Räähkä törmää viholliseen ja onnistuu säilyttämään henkensä vain neuvomalla vihollisen kyläänsä.
Vihollinen polttaa kylän ja surmaa kansaa, mutta jättää Räähkän pirtin koskematta.
Ihmiset alkavat ihmetellä mistä moinen. epäilevät selvästikin Räähkää. Tämä ei välitä tilanteesta.
Sitten vain sanoo miehelle suoraan, mitä tämä on tehnyt. Räähkö kieltää että on tehnyt mitään.
Vaimo sanoo, että on todistajia, ja Räähkä joutuu myöntymään & pyytää vaimolta anteeksi.
Vaimo rukoilee miehen puolesta, ja Räähkä lähtee kodistaan - ja menee metsään.
10. Tyyrin tytti
Pappilan köyhä paimen, Tyyrin tyttö menee käymään messussa, missä muut häntä pilkkaavat vaatteista.
Tyttö tekee itselleen vaivalla uudet vaatteet, mutta joutuu uudelleen pilkan kohteeksi.
Myöskään pojat eivät ole Tyyrin tytöstä kiinnostuneita, mikä saa hänet itkemään kurjuuttaan.
Sitten hän kohtaa karjatiellä Jeesuksen, joka kyselee mitä tyttö itkee. Tyttö kertoo syyn.
Jeesus antaa tytölle kukan, niin kuin pojat antoivat muille tytöille kukkia.
Tyyrin tyttö on tyytyväinen suureen sulhoonsa, eikä häntä harmita vaikkei päässyt kisaamaan maallisista uroista. Ei itkenyt enää vaan oli riemuinen kukastaan.
11. Luojan leipä
Jeesus, Karjalan jumala, oli paimenena Ruotuksen talossa (kuten Kullervo).
Emäntä panee paimenen konttiin evästä, jotka ovat pilaantuneita.
Kontin Jeesukselle tuo Ruotuksen tytär Kultaruusu, ja ilman syytä alkaa itkeä.
Paimen kysyy syytä, mutta ei tyttärellä oikein mitään syytä.
Alkavat syödä, ja yllättäen ruoka onkin ihan kelvollista, mitä tyttö ihmettelee.
Jeesus hymähtelee, ja kiittää luojaansa. joka paranteli antimia taivaan sinen alla.
Tyttö läksi kotia eikä enää turhaan tihrutellut.
12. Oterma ja Katerma
Olipa kerran kaksi miestä ja molemmilla nuoret naiset.
Oterma ontuu ja on ruma, Katerma on komea ja kaunis.
Lemmon lintu varoittelee miehiä verisestä yhteenotosta, mutta veljet eivät siitä piittaa.
Oterman vaimo on verevä, Katerman kapea. (Katerma vanhemman veljen Oterman vaimon perään).
Tekivät töitä yhdessä.
Oterman nuorikko viettelee Katermaa, kehottaa tappavaan veljensä, jotta saisivat toisensa.
Mutta Katerman nainen on saanut vihiä asiasta, ja kertoo siitä Otermalle.
Katerma lähtee yöllä sängystä veljensä vaimon perään. Pitävät pihalla neuvoa.
Suunnittelevat veneellä karkumatkaa. Katerman vaimo kuuli keskustelun, kertoi Otermalle.
Oterma sanoi, että ei sillä veneellä mihinkään pääse. Rikki on.
Lähtevät nopeasti liikkeelle, mutta vesi alkaa tulvia paattiin.
Oterma ottaa rannalla jousen, ja ampuu veljensä ja vaimonsa veteen.
13. Kouta
Kouta on suurin Lapin tietäjistä, tunnettu ja pelätty. Lähtee vaeltamaan.
Saapuu maahisen majalle tietoja hakemaan. Maahinen kyselee Koutalta onko hän tietojen arvoinen.
Mannun vanhin antaa ohjeet minne mennä, jotta Kouta saisi kaiken haluamansa tiedon.
Kouta lähteekin liikkeelle. Tulee Ajattaren luo, joka oli jo odottanut.
Kouta käy Tuonen puolella ja tulee tietoineen takaisin.
14. Merenkylpijä-neidot
Hiiden neidet ovat kylpemässä meressä, kun Lippo linnistaja saapuu hänkin rantaan.
Ihastuu neidoista kauneimpaan, ja ottaa rannalta tämän siivet.
Neidot nousevat aamun koittaessa vedestä ja yksi neidoista ei löydäkään siipiään ja alkaa itkeä.
Lippo tulee ja sanoo antavansa siivet, jos tyttö suutelee häntä. Tyttö varoittaa, että silloin käy huonosti, mutta Lippo ei välitä (eikä usko tyttöä).
Lopulta tyttö lupaa antaa suuta ja siipensä. Lippo kysyy vielä milloin tyttö on hänen omansa.
Ja Lipolle käy auringonnoustua huonosta. Hän kuolee rannalle ja neito lehahtaa lentoon.
15. Impi ja pajarin poika
Impi laulaa surullista virttä lähteellä. Lähteelle saapuu myös pajarin poika hevostaan juottamaan. Flirttailee tytölle. Tyttö ei mene halpaan. Sanoo menevänsä pojalle, kun suru sydämestä häviää.
Tyttö sanoo haluavansa sinisen ristin, minkä poika hänelle antaa.
Eivät kohdanneet toisiaan pitkään aikaa. Poika niitti mainetta sodissa ym.
Aikanaan tyttö meni miehelle, josta ei niin välittänyt. Pajarin poikaa kaipasi.
Samoin pajarin poika tyttöä. Mutta ryhtyi munkiksi sotien kauheuksien takia.
16. Pyhä Yrjänä
Pyhä Yrjänä kuulee nuoren naisen huutavan Turjan tunturin takana ja menee katsomaan.
Kun Yrjänä saapuu hevosella paikalle, tyttö on jo viety jonnekin. Yrjänä lähtee perään.
Vannoi itselleen pelastavansa nuoren neidon, kautta jumalan. Kulki Ruijaan asti meren rannalle.
Kyselee neitoa. Rannalla oleva eukko varoittaa Yrjänää, kehottaa palaamaan takaisin.
Yrjänä uhmaa Syöjätärtä ja käy kimppuun miekka koholla.
Eukko kertoo tytön olevan Vesihiiden vuoteella - nauravana. Pyhä Yrjänä ei usko sellaista kastetusta tytöstä.
Iski naista miekalla, ja kulki pitkin polkua hiiden luo ja löysi tytön.
Kun Yrjänä löysi naurusuisen tytön, tappoi hän tytönkin.
17. Tumma
Äiti panee 'syntymässä säikähtäneen' lapsensa paimeneen.
Tulee paimenesta kauhuissaan sanoo nähneensä Hiisiä ja Maahisia ym.
Sitten äiti kokeilee kalastusta, mutta ei siitäkään tule mitään.
Sitten kokeillaan kaskeamista (palon teko?).
Suku alkoi saada pojasta tarpeekseen. Surmatako pitäisi?
Poika ehdottaa äidilleen pakoa Kalman karhikkoihin, Tuonelan pihoille.
Äiti itkee, mutta päästää poikansa lähtemään.
Haudassa oleva taatto havahtuu tulokasta. Kysyy miksi itkee.
Kertoo taatolle, ettei hänestä ollit mihinkään. Pyytää taattoa ottamaan Kalman kartanoihin.
Ei ottanut Taatto tuonelaan vaan palasi poika metsästä tuttuun tupaan.
Mutta ei pelännytkään enää mitään ja saattoi tehdä kaikkea mitä ei ennen voinut.
Kommentteja:
- kirjoitettu kalevala-mittaan & tiivistää kerrontaa (verrattuna Kalevalaan ym.), muuntelee rytmiä
- Leino luo omia vertauksia & myyttejä
- legendoja & balladeja
- kuvitellun menneisyyden kuvaaminen
* * * * *
s 23, 29
- Leino näki symbolistit yhdeksi dekadenttien ryhmäksi, toisin kuin esim. Canth
- karelianismi alkoi Leinon näytelmärunosta "Tuonelan joutsen" (1898)
- 1890-luvulla voimistui poliittinen runous: "Ajan aallot" (1899) -- esim. runoja symbolisesti tärkeistä rakennuksista Helsingissä
- puusymboliikka: Leino "Tarina suuresta tammesta" (1896) vs. Arvid Mörne "Solbärgning" -- käkkäräinen mänty, joita saaristossa
s 87-91
- Päivälehden piiri & tilat (Ahot, Järnefelt, Leinot, Erkko) --> EL 1899 joukkoom
- Päivä - viikkolehti (L. Onerva, Kallas, Lehtonen)
- oli myös Talvion salongissa jonkin aikaa
- El & V.A. Koskenniemi johtavia hahmoja
s 105
- sd:t arvostelivat Leinoa mm. torpparikysymyksen suhteen pinnallisuudesta
s 115-117
- "Tarina suuresta tammesta" (1896) allegoria Suomen kansan myyttisestä menneisyydestä ja suuruudesta
- Ruotista tuotu kristinusko lamautti suomalaiset
- myös "Alla kasvon kaikkivallan" (1917), "Karjalan kuningas" (1917)
- "Helkavirret" (1903, 1916) -- riunoilijan sisäisten tuntojen tulkki
s 124-5
- 1890-luvulla jo epäilyjä kehityksen suunnasta 'Päivän poika' (1899)
-- kansa ei olekaan hiljainen ja sivistynyt, ja sivistyneistössäkin on arveluttavia piirteitä
--> proosa "Tuomas Vitikka" (1906), "Jaana Rönty" (1907), "Olli Suurpää" (1908)
* kansallisen herätyksen perintö, mihin on tultu -- epäily
* Suurpää edustaa sivistyneistöä -- aatteet kuolleet
- ironia keinona
s 131
- "Jaana Rönty" -- sosialismin kritiikki
-- tuhoavat, alkukantaiset voivat kansassa & sivistyneistössä
--> suomalaisen kulttuurin ohuus ja nuoruus
-- suurlakon kuvaaminen naturalistisesti, rappion merkit
--> alkuperäisin aate on kansallisuusaate, josta luopuminen degeneraatiota vs vieraat traditiot (ismit?)
s 140-141
- "Tuonelan joutsen" (1898) -- monitulkintaisuus, myytit
-- Lemminkäinen ampumassa Tuonelan joutsenta; yön ja kuoleman kautta tapahtuva etsintä
-- laulu, salaisuus esiin vain kärsimyksellä, kuolemalla
-- symbolinen sankari yrittää mahdottomia
myös "Sota valosta" (1900) -- kääntyminen kuoleman voimien puoleen
-- myyttisten sankarien matka omaan sisäisyyteen
-- hyvän ja pahan vastakkaisuus dekadenssissa purkautuu
--> päästäkseen ylös on mentävä ensin alas...
s 154-5
- Ylermi - yli-ihmisajattelu tms. "Helkavirret" (1903)
-- ei anna kirkon miesten lannistaa itseään -- kapinointi
-- "Tuomas Vitikka" & "Jaana Rönty" -- anarkismi
s 165-6, 169-170
- Orja-sarja (1910-luku) -- perinnöllisyyden suuri vaikutus
-- vietit, vaistot
- kiinnostus rikolliseen käyttäytymiseen
- darwinismi; nousukkuus
-- sarkastinen kuvaus "Pankkiherrat" (1914)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti