Olen kuluvan syksyn aikana nähnyt "Silja - nuorena nukkunut" - elokuvan. Sitä ennen olin jo lukaissut kirjan läpi. (Nyt on 16.12.2010.)
Elokuva jäi jotenkin voimakkaasti alitajuntaani, mikä ei ole ihan tavallista. Toki Sillanpään kirjakin oli vaikuttava, mutta myös pitkäveteinen. Vielä parin päivän päästä loikoillessani illalla sängyssä, elokuva alkoi pyöriä läpi mielessäni. Outo tunne. Nyt elokuva on haihtunut mielestäni, mutta ajatellessani sitä mieleeni tulee kaoottinen kooste sen eri tilanteista.
Ehkä kirjan lähtökohta on jo jollain tavoin koskettava. Shokeeraava. Suvun sammuminen. Ikään kuin pienimuotoinen sukupuutto. Joidenkin geenien lopullinen häviäminen. Asia mitä harvemmin ajattelee aikana jolloin maapallon väestö kasvaa loputtomasti. Sillanpään aikaan puolestaan Suomi oli kehitysmaa, jossa väestö kasvoi voimakkaasti. Silti suvut myös sammuivat...
Salmeluksen suku sattui osittain sattumalta ilman mitään mystiikkaa, vaivihkaa. Asiat vain menivät sillä tavoin, solmuun. Jotain sosiodarwinistista tässä on, mutta ihminenhän oli laji siinä kuin muutkin. Jonkinlaista valintaa tapahtuu koko ajan. Kuka menee - tai joutuu - kenenkin kanssa naimisiin ... ja sänkyyn.
* * * * *
Nuorena nukkunut sai hyvän vastaanoton myös Ruotsissa. Vaikutti siihen, että Sillanpää sai v. 1939 Nobelin palkinnon. (Suomen kirjallisuushistoria, 1999)
* * * * * *
Kirjassa kaksi osaa
I Isä - s. 10 - 153
II Tytär - s. 154 -
* * * * * *
Henkilöt
I Isä - s. 10 - 153
Kustaa Salmelus - isä
vanha isäntä Vihtori - Kustaan isä, kuolee varhain
Martta - Kustaan täti
Hilma - äiti, keittiötyttö
Tilta Plihtari - Hilman äiti
Vihtori Plihtari - Hilman veli
Silja Salmelus - tytär
Roimalan äijä - mahtimies
Mikkolan isäntä - Siljan holhoojaksi
II Tytär - s. 154 -
Nukarin talo - Silja piiaksi
Väinö - talon pehtoori
Ville - isännän veli (?) palannut Amerikasta
Oskari Tonttila - 1. poikaystävä
Miina - Oskarin äiti
Jussi - Oskarin isä
Siiverin talo - 2. piikomispaikka
Manta - 2. piika, vuodekaveri
Sanni - 3. piika
Viljo - renki
Rantasen, Selma - Siljan ystävä, kristuksen morsian
Rantoon professori
Laura - professorin tytär
Silja - sisäpalvelijaksi
Sofia Kulmala - naapuri joka auttelee
Laini - tyttö
Rauhala - 2. naapuri
Armas - nuorimies, johon Silja ihastuu
Kierikan talo - 3. palveluspaikka
Hermanni - talonisäntä, punainen
Aapo - renki
- valkoiset upseerit
komppanianpäällikkö
(Armas?)
- punaiset
esikunnan päämies Rinne
Ville Teliniemi
* * * * *
Nuorena nukkunut kertoo Salmeluksen suvun viimeisen vesan Siljan (ristimäninmeltään Cecilia) tarinan.
Suvun tragediaksi muodostuu kaksi seikkaa. Siljan isä Kustaa rakastuu piikaansa Hilmaan, tekee tämän raskaaksi ja menee hänen kanssaan naimisiin. Samoihin aikoihin Kustaan isä kuolee, ja Kustaa ja Hilma jäävät kaksistaan hoitamaan sukutilaa palkoollisineen. Hilma ja Kustaa saavat yhteensä kolme lasta, joista kaksi kuolee. Vain Silja jää eloon. Lopulta Kustaa jää kaksin Siljan kanssa, kun Hilmakin kuolee ilmeisesti synnytysten aiheuttamiin ym. rasituksiin.
Hilman sukulaiset Plihtarit lypsävät Kustaalta varoja niin, että hänellä itsensä täytyy lopulta lainata varoja varakkaalta talolliselta Roimalalta. Talonhoito alkaa menneä retuperälle, ja Kustaan uskottavuus isäntänä palkoollisten silmissä laski jo hänen mentyään naimisiin Hilman kanssa. Lopulta Kustaa ei enää pysty maksamaan edes lainojen korkoja Roimalalle, ja talo menee huutokaupattavaksi.
Kustaa ja Silja muuttavat naapuripitäjään, josta Kustaa vuokraa tai ostaa mökin, jossa Silja varttuu rippikouluikään. Hieman ennen Siljan ripillepääsyä Kustaa sairastuu ja kuolee - ja Silja jää yksin. Naapurista, Mikkolan isännästä tulee hänen holhoojansa, kun sukulaisia ei ole.
* * * * *
Siljan ensimmäinen piikomispaikka on Nukarin tila. Piikana ollessaan hän tutustuu kylän poikaan Oskari Tonttilaan, jonka kanssa hän alkaa seurustella. Siljan elämän Nukarilla romuttaa isännän veli Ville, joka tulee Amerikasta käymään. Isännän poissaollessa Ville yöllä raiskaa Siljaa. Emäntä ja pehtoori Väinö eivät auta Siljaa, vaikka tietävät mitä talossa oli tapahtumassa. Jonkin ajan päästä Silja vaihtaa taloa, kun Oskarikin hänet tapauksen takia hylkää.
Seuraavaksi Silja pääsee suureen Siiverin taloon, jossa on muitakin piikoja, Manta ja Sanni. Lisäksi hän saa kylältä ystäväkseen Rantasen Selman, joka on uskovainen. Sisällissota lähestyy ja vuoden 1917 alussa isäntä sanoo palkoollisensa irti, jolloin Siljakin joutuu tien päälle ja hakemaan uutta palveluspaikkaa.
* * * * *
Kyläkaupassa hän kuulee sattumalta, että Rantoon professori on etsimässä sisäpalvelijaa. Kauppias soittaa Rantooseen - ja asia on sillä selvä. Saaressa hän tutustuu säätyläisten elämään, ja rakastuukin yhteen sellaiseen eli Rauhalan Armakseen. Heillä on yhden kesän kestänyt romanssi, mutta Armas jättää Siljan vähin äänin, mikä sairastuttaa Siljan niin, että hän on kuolla luultavasti keuhkokuumeeseen.
* * * * *
Rantoon jälkeen Silja löytää viimeiseksi jääneeksi piikomispaikakseen Kierikan talon, jonka isäntä sisällissodassa on hiljaa punaisten puolella. Kylä on punaisten hallussa. Eräänä yönä taloon tulee kaksi valkoista sotilasta, joita Hermanni-isäntä kuitenkin päättää auttaa. Silja käy näyttämässä heille tietä, mikä johtaa siihen, että Hermannin ja varsinkin Silja joutuvat kuulusteluihin punaisten esikuntaan. Silja kuitenkin vapautetaan. Paluumatkalla punainen sotilas yrittää raiskata hänet, mutta toinen punainen Teliniemen Ville pelastaa hänet.
Sodan edetessä valkoiset pääsevät niskan päälle ja valtaavat punaisten esikunnan. Tällöin aletaan selvitellä myös kyläläisen tekemisiä. Silja pidätetään jälleen epäiltynä nyt siitä, että hän on johtanut valkoisia sotilaita harhaan ja aiheuttanut heidän kuolemansa. Toinen hänen opastamistaan valkoisista kuitenkin sattuu paikalle ennen kuin Siljalle ehditään tehdä mitään. Hän pelastuu. Luottaessaan valkoisiin hän erehdyksessä vielä ilmiantaa Telirannan, joka julmasti lupauksista huolimatta teloitetaan.
Kierikkaan palattuaan Silja sairastuu luultavasti keuhkotautiin, joka vähitellen pahenee siten, että juhannuksen jälkeen Silja pääsee sairastamaan talon vanhaan saunakammariin, jonne hän myös lopulta sitten kuolee vain 22-vuotiaana.
* * * * *
SILLANPÄÄ / Suomen kirjallisuushistoria II
s. 172
- novellikokoelma "Ihmislapsia elämänsaatossa" (1916)
-- nousukkuuden ongelmat
-- suomalainen yhteiskunta menneisyyden ja nykyisyyden välisessä tilassa
--> siirtyminen maalta kaupunkiin: maaseudun ylioppilaat flanööri-/säätyläispiireihin
--> eivät löydä itseään, kaipuu takaisin
- 'Kodin helmassa' -novelli
-- vieraantuneen elämän kuvausta minä-muodossa
-- Werneri Hakala tyypillinen nousukas, ei hallitse sosiaalista koodia; ulkomuoto, käytös, pukeutuminen; eleet, ilmeet, puhetapa; pienet asiat sosiaalisessa pelissä
--> häpeä, naurunalaiseksi joutuminen
s. 189
- Sillanpään esikoisteos "Elämä ja aurinko" (1916)
-- maailman epävarmuuden lisääntyminen, moderni
s. 236 - 237
Lasse Koskela: "Punakapinan psykohistoria" -artikkeli
- "Hurskas kurjuus" (1919)
-- kansallisuusideologia ironisessa valossa
--> tietoisuus kansallisuuden merkityksestä, kun puun hinnan nousun kautta; Tuorilan isäntä
--> rikastuminen & mukaan kansalliseen toimintaan pitäjässä
--> järjesti säätyläisille kutsuja
--> myytti suuresta menneisyydestä -> todisteena kansanrunous
-- päähenkilö Juha Toivola
--> ahkera, harras, vähään tyytyväinen kansa? (Topelius, Runeberg) => ei kukaan
--> innostuu ensin uskonnosta, sitten sosialismista
--> Toivolan maailman paikallisuus, sodan ajankin; vasta valkoisten tultua, saivat tietää olevansa kapinassa
--> homososiaaliset yhteisöt, hierarkia, kaikkivoipaisuuden tunne
--> Toivolan Juhan tajunnan kautta sota vs Ilmari Kianto
s. 278
- "Hiltu ja Ragnar" (1923) -novelli
-- päähenkilö herraskaisen lehtorskan poika Ragnar Palmerus
-- vikittelee uutta piikaa Hiltua; opastaa maalaisylioppilas Murtomäki
--> epäonnistuu, Hiltu tekee itsemurhan, kun säikähtää kuukautisten alkamista
s. 319
- "Miehen tie" (1932); Nyrki Tapiovaaran elokuva v. 1939
-- huoli miesten naisistumisesta!? huom! 1930-luvun liikkeet
- Ahrolan Paavo & Vormiston Alma, joka nostaa Paavon mieskuntoa
s. 320
- "Ihmiset suviyössä" (1934)
-- homoseksuaalinen Nokia tukkijätkänä riitantaaa ja tappaa Mettälän Jukan
s. 323
- V.A. Koskenniemen kulttuuripolitiikka 1930-luvulla
-- piti F.E. Sillanpäätä isänmaan petturina
-- esittää kansan viettiensä ja vaistojensa varassa elävänä kapinallisena joukkona
-- perää isänmaallista ryhtiä ja kuria
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti